Tämä on automaattisesti julkaistuvaksi laitettu, viimeinen Uuden-Seelannin matkan päivitys. Haluan julkaista nämä kuvat, koska en nähnyt Uuden-Seelannin reissulla yhtäkään samanlaisten postilaatikkojen rivistöä - mikä taas kotomaassa on se vallitseva linjaus. Blogi hiljenee, mutta ei katoa Internetin ihmeellisestä maailmasta mihinkään. Ehkäpä käytän tätä samaa osoitetta seuraavankin seikkailun raportointiin. ☺
0 Comments
Tässäpä kuvakoonti Uudessa-Seelannissa bongaamistani rakennuksista. |
Meidän majapaikkoja
Muita rakennuksia
Jyväskylä 19.5.-?
Saavuin kotiin lauantaiaamuna kolmelta. Lennot olivat puuduttavat ja välillä Lontoo-Helsinki sain nukuttua ehkä tunnin. Kotona aloin nukkumaan vasta viideltä kun piti vähän laitella kämppää, syödä meetwurstia, eikä oikein nukuttanutkaan... Olin kyllä pakannut varastoon tarpeellisten tavaroitten kassin ekalle yölle, jossa oli mm. lakanat, että olisi sitä aiemminkin voinut unille alkaa. Lauantaiaamuksi olin laittanu kellon kymmeneksi soimaan, ettei menisi taas montaa päivää aikaeron muuttamiseen. Tähän mennessä vaikuttaa kyllä aika kivuttomalta tämä eri aikaan totuttelu. |
Blogiin ilmaantuu vielä tämän kuun aikana ainakin yksi kuva-aiheinen päivitys. Sitten blogi hiljenee odottamaan uusia reissuja... Joita ei kyllä ihan hetkeen ole luvassa, koska tuo matkakassa meni sen verran tyhjäksi Uuden-Seelannin seikkailulla ja ehkä se muutenkin hetkeksi helpotti reissuhaluja. Seuraavaksi voisi pyöriä ihan muilla alueilla, esimerkiksi lähempänä... |
Sanontahan kuuluu, että "matkailu avartaa", mutta mielestäni "muutos avartaa" on osuvampi. Näin siksi, että kyllä esimerkiksi lopputilien ottaminen, alan vaihtaminen ja uuden opiskelu on avartanut minua ihan yhtä lailla kun tämä puolen vuoden Uuden-Seelannin seikkailu. Listaan nyt muutamia täällä tulleita oivalluksia.
Jotkut sanat ovat täällä jotain ihan muuta kun vertaa kouluenglantiin.
Koulun englannin opetuksessa puhutaan aina Amerikan englannista ja Iso-Britannian englannista. No, on olemassa myös lukuisia muita maita, joissa äidinkieli on englanti ja kieleen on muodostunut niissä maissa omia piirteitään. Tässä joitain Uuden-Seelannin englannin sanoja, jotka on minulle kouluenglannissa opetettu aivan toisin.
Aina on aikaa lukea ja kirjoittaa sekä tehdä käsitöitä enemmän.
Olen lukenut täällä ollessa 4 kirjaa englanniksi ja kirjoittanut tätä blogia kymmeniä tunteja. Tämä on ollut kyllä kätevä tapa jo tuon aikaeronkin takia raportoida kuulumisiaan kaikille niille, joita ne kiinnostaa ja eipähän tarvitse kenenkään olla kuulopuheitten varassa. Olen myös virkannut opossumilangasta pannan - kahdesti, itseasiassa, koska ensin siitä tuli vähän liian pieni. Silti olen ehtinyt tekemään etätöitä ja reissaamaan kokonaisen maan halki tehden erinäisiä aktiviteetteja sekä koluten ulkoilureittejä. Sekä rentoutumaan. Aion jatkaa näitä kaikkia Suomessa - lukemista, kirjoittamista, käsitöitä, reissaamista, aktiviteetteja, ulkoilua ja rentoutumista. Vaikka maa ja maisemat vaihtuvat, kyllä noille asioille aikaa löytyy, koska…
… entistäkin vähemmällä ruutuajalla pärjää.
En ole Instagramissa, en seuraa vlogeja ja olen muutenkin vähän dinosaurus sosiaalisen median viidakossa. Täällä Internet-yhteyksiä ei ole välillä ollut lainkaan ja näin ollen sosiaalisen median käyttöni on ollut vielä vähäisempää kuin Suomessa. Välillä on kyllä ollut ärsyttävää, kun ei ole saanut jotain työjuttua tehtyä huonon netin takia. Myöskään telkkaria ei ole tullut katseltua kun netistä näkyvät Suomen ohjelmat ovat rajoitettuja ja majapaikoista ainoastaan Australiassa sekä osan ajasta Nelsonissa meillä oli oma tv.
Minulla ei ole IBS-tautia.
Olen syönyt täällä ihan kaikkea ongelmitta, vaikka viimeisin lääkärin tuomio noin kolme vuotta sitten Suomessa oli, että minulla on IBS. Aion syödä Suomeen palattuanikin ihan mitä huvittaa - sillä erotuksella tosin, että aion ostaa enemmän luomutuotteita liha- ja maitotuotteitten osalta. Uskon, että mahdollisimman lajinmukainen elämä vaikuttaa eläimestä saatavan elintarvikkeen ravintoainesisältöön ja täkäläiset elukathan ovat vain ulkona. En oikein muutakaan syytä keksi sille, että miksi minulla Suomessa on vatsaongelmia ja täällä ei. Aika näyttää miten hypoteesini pitää paikkaansa…
Kotimatkaa helpottamassa 15.-18.5.
Niin tuli lähdön aika Uudesta-Seelannista, haikeaa! Koska Uuteen-Seelantiin meneminen kesti pari päivää (lähdin sunnuntaina 11 aikaan kotoa ja olin perillä Aucklandin hostellilla kolmen aikaan tiistai-iltapäivänä), helpotimme tätä paluumatkaa hieman pysähtymällä Hongkongiin 3 yöksi. Aikaero Uuteen-Seelantiin on tällä hetkellä Hongkongiin 5 tuntia ja Suomeen 9 tuntia, joten kotimaan aikavyöhykkeelle siirtyminen toteutuu tämän välipysähdyksen ansiosta vaiheistetusti. Olen tosin näillä näkymin kotona lauantaiaamuna neljän aikaan, että ei se eri aikavyöhykkeelle sopeutuminen varmaan kovin yksinkertaista tule olemaan. |
Saimme olla Hongkongissa matkakumppanin serkun luona yötä, mikä oli kyllä huomattavasti parempi vaihtoehto kuin joku hostelli - sai paikallisen turistioppaan ja näin ollen ei tarvinnut itse ottaa asioista selvää. Puolen vuoden reissaamisen ja kymmenien kohteiden jälkeen on ihan rentouttavaa kun joku toinen on tehnyt ne suunnitelmat ja tietää alueen kulkuyhteydet sekä muut käytännön asiat. Kuljimme Hongkongissa lautalla, bussilla, metrolla ja taksilla - näitten reittien selvittämiseen olisi mennyt omatoimisesti paljon aikaa.
Aamupalaksikin sai tässä majapaikassa hapankorppuja, mätitahnaa ja suodatinkahvia, nam! Hongkongissa on joku ruotsalainen elintarvikekauppa, joka myy myös suomalaisia juttuja. Suomalaiset vieraat ovat myös tuoneet tullessaan tälle oppaallemme mm. kahvia. Oppaamme asui Park Islandilla, joka on 15000 asukkaan saari. Yhteensähän Hongkongissa on asukkaita 7400000 ja koko Kiinassa vaatimattomat 1400000000. Park Island oli rauhallinen alue verrattaessa kaupungin kuhinaan, jossa korkein rakennus oli 118 kerrosta korkea. Kävimme siellä drinkeillä ylimmässä kerroksessa.
Hongkongin puuhastelujamme olivat uima-altaalla käyminen, laukkakisat ja markkinat. Kävimme myös ravintoloissa ja pyörimme Park Islandin sekä keskustan alueella, jonne pääsi lautalla noin puolessa tunnissa ja siitä tarvittaessa esim. metrolla eteenpäin. Koska tulimme Hongkongiin myöhään tiistai-iltana ja lähdimme varhain perjantaiaamuna, tämä oli aivan riittävä aktiviteettimäärä kahdelle päivälle yli 30 asteen lämpötilassa. Hongkongin hinnat eivät olleet niin korkeat kuin oletin. Esimerkiksi miedot alkoholijuomat (kaksi 0,5 l tölkkiä sai kaupasta ~1,5 €) ja taksimatkat (toiselle puolelle kaupunkia pääsi noin 6 €) olivat edullisia. Koska pienissä asunnoissa on yleensä hyvin yksinkertaiset keittiöt, ihmiset syövät paljon ulkona ja edullisiakin vaihtoehtoja on tarjolla.
Oletin, että Hongkong olisi täynnä ihmisiä, rakennuksia ja saasteita. No, ihmisiä kyllä oli ja myös niitä rakennuksia, mutta ilma oli ihan puhtaan oloinen. Koska rakennukset olivat niin korkeita, jäi maanpinnalle tilaa myös kasveille. Ilmassa varmasti on paljonkin saasteita, koska lentokoneita lähtee noin viiden minuutin välein, mutta savusumua ei näkynyt. Yli 30 asteen lämpötilat olivat aika uuvuttavat ja UV-indeksikin oli korkeimmillaan 11, mutta koska rakennuksissa on ilmastoinnit ja kosteudenpoistolaitteet, kuumuus ei tuntunut niin pahalta kuin vaikka Australiassa. |
Vaikka tämä matkapäiväkirja sisältää paljon kuvia upeista maisemista ja hienoista kokemuksista, blogia seuranneet jo tietävät, ettei reissumme Uuteen-Seelantiin mennyt ihan niin kuin olimme ajatelleet. Ajatushan oli, että reissaisimme JA tekisimme töitä. Selän takia sairaslomalaisena Suomesta lähtenyt matkakumppani on kuitenkin edelleen siinä kunnossa, ettei työnteko ole mahdollista. Hänen kuntoutumisensa takia olimme lähes joka kohteessa pidemmän ajan, ettei tervehtyminen ottaisi takapakkia. Näin ollen koko matka meni reissatessa ja työt jäivät tekemättä. Ei sekään huono asia ollut, mutta vaikka täällä upea luonto onkin, ei täällä sentään raha kasva puissa.
Joka paikassa pidempään oleminen tarkoitti, ettei missään ehditty olemaan 18:aa päivää pidempään. Täkäläiset työnantajat kuitenkin odottavat yleensä vähintään kuukauden sitoutumista työpaikkaan, joten minunkin työnteko oli mahdotonta kun yhdessä matkustettiin. Täällä kun ei käytetä toimistojen kautta hankittavaa vuokratyövoimaa vaikka vain yhdeksi päiväksi kuten esimerkiksi Suomessa. Hain kyllä kiivihedelmä- ja viinitilalle loppumatkasta töihin. Kiivihedelmäpaikasta ei ymmärrettävästi kuulunut mitään, koska sinne etsittiin työntekijöitä vähintään kuukaudeksi. Viinitila otti yhteyttä, mutta sinne olisi pitänyt lähteä jo seuraavana päivänä ja olimme maksaneet jo majoituksemme eri kaupunkiin.
Tosin - jos en olisi saanut alkuvuodesta lisää etätöitä Suomesta, minun olisi ollut pakko jäädä johonkin kohteeseen töihin Australian seikkailun jälkeen. Eli ainakin minulla olisi sitten jäänyt Eteläsaari kokematta. Lähdin reissuun kuitenkin sillä oletuksella, että teen täällä töitä kolmisen kuukautta. En tiedä, mitä matkakumppani olisi tehnyt, jos olisin lähtenyt johonkin töihin. Minähän meidän laukutkin raahasin reissun loppupuolelle asti, ettei se selän paraneminen ainakaan siitä ottaisi takapakkia. Työnteko ulkomailla olisi varmasti ollut avartava kokemus ja olisin kyllä halunnut nähdä tällä reissulla, mitä viinitilatyö on. Mutta onneksi sain lisää niitä etätöitä, niin pääsin Eteläsaarellekin vielä seikkailemaan.
Odottamattoman pitkä tervehtyminen vaikutti luonnollisesti myös mielialaamme. Matkakumppanilla oli myös toistuvasti jotain pieniä vaivoja ja itsekin sairastin kerran oikein kunnolla. Kipeänä ollessa ei pahemmin ole juttutuulella ja tiettävästi seura tekee kaltaisekseen. Jos vaan tuijotetaan näyttöä, ei puhuta mitään ja vastaukset kysymyksiin ovat yhden sanan luokkaa, ei siinä kauan huvita pitää keskustelua yllä. Ymmärrän kyllä, ettei minun tarinoinnitkaan varmaan aina matkakumppania kiinnostaneet, niin hengailin sitten esimerkiksi hostellien yleisissä tiloissa tai tein omia juttujani tietokoneella. Olen kuitenkin tästä matkaseurueesta se sopeutuvaisempi osapuoli - aloin esimerkiksi pitämään Neuvostoliitoksi ristimäämme hostellia ihan kodikkaana, vaikka matkakumppanin mielestä se oli ällöttävä.
Näistä muuttuneista kuvioista huolimatta saimme kuitenkin paljon mukavia muistoja matkalta. Olemme tunteneet toisemme yli 10 vuotta, emmekä riitaantuneet tälläkään reissulla. Ilmeisesti kumpikin tietää ne toisen ärsyttävät puolet ja pystyy elämään niitten kanssa - olemmehan asuneet kämppiksinäkin aikoinaan 3 vuotta. Matkakumppanilta on kyllä kysytty, että pärjääkö hän minun kanssa kun olen niin vahvaluonteinen ja minulta taas, että onko minulla mennyt hermot häneen. No, ihan yhtä lailla häntä on varmaan ärsyttänyt esimerkiksi minun nopealiikkeisyys kun minua saman asian puheeksi ottaminen kolmatta kertaa. Ja onhan se erilaista olla yhtäkkiä saman ihmisen kanssa joka päivä kun ollaan kumpikin totuttu yksin olemaan, mutta hyvissä väleissä täältä kotimatkalle lähdetään!
- 15.5. Auckland- Hong Kong, lennon kesto 11 ja puoli tuntia - Hong Kongissa 3 yötä
- 18.5. Hong Kong-Lontoo, lennon kesto 13 tuntia
- Lontoo-Helsinki, lennon kesto 3 tuntia
- Helsinki-Jyväskylä, autolla kolmisen tuntia
Orientoitumista Suomeen paluuseen 26.4.-15.5.
cOROMANDEL TOWN 26.4.-13.5.
Lähdimme Aucklandista torstaiaamuna paatilla kohti Coromandel townia. Matka kesti pari tuntia satamaan ja siitä noin puolisen tuntia autolla kylään. Coromandel town on siis pieni kylä, jossa ehdoton pääelinkeino on jälleen turismi. Turismihan työllistää Uudessa-Seelannissa jo enemmän kuin meijeriteollisuus. Majoituimme Tui lodge-nimisessä majapaikassa asuntovaunussa! Se oli taas uudenlainen majoituskokemus... Oikein rentouttavaa oli ja majapaikassa oli myös hyvät yhteiset tilat. Vaikka muutaman päivän satoi, aika hostellilla kului nopeasti. Luin kirjoja, hain töitä, kirjoittelin, kokkasin, katselin elokuvia, jne... |
Varsinaisia aktiviteetteja Coromandelissa ollessamme olivat jälleen käppäilyreitit upeissa maisemissa ja "Meren elävät"-festivaali. Kävimme myös jopa kerran ulkona syömässä. Oli jo aika viileät säät, niin ei tullut enää uiskenneltua meressä. Yleisesti ottaen suosituimmat aktiviteetit Coromandelissa taitavat olla reissut Cathedral cove:n ja Hot water beach:lle, mutta mehän käytiin niissä jo joulukuussa. |
Muutama kuva majapaikasta
Auckland 13.-15.5.
Saavuimme Coromandelista samalla tavalla kuin millä menimmekin sinne, eli auton ja paatin yhdistelmällä. Olimme perillä Aucklandissa Choice Backpackers-hostellissa illalla seitsemän aikaan sunnuntai-iltana. Seuraavana päivänä haimme matkakumppanin kaverin luona säilössä olleet tavaramme ja yritimme karsia kaiken turhan tavaran. Hostellin ilmaistavaran laatikko täyttyikin jonkun verran ja kaikennäköisiä turhia papereita heitettiin myös pois. Illalla näimme reissussa tapaamiamme ihmisiä ja kävimme Thamesin AirBnB-isäntämme keikalla. Tiistai-aamuna huristimme bussilla lentokentälle haikein ja väsynein mielin. |
Seuraavaksi alkaa jo matka kotia kohti!
Täkäläisessä elämänmenossa on paljon pieniä juttuja, joita ei eri ilmaston ja kulttuuri-ilmapiirin Suomessa pidetä ihan jokapäiväisenä. Kerron nyt muutamista jutuista, jotka ovat jääneet mieleen. Joistain listan jutuista olen jo kirjoittanutkin muitten päivitysten yhteydessä. |
1. Eläimet ovat aina ulkona
Kissat, koirat, kanat, lampaat, hevoset, lehmät ja possut ovat kokoajan ulkona. No - lehmät varmaan jossain vaiheessa päivää kävelevät johonkin lypsyautomaattiin, sillä karjathan ovat täällä satojen tai jopa tuhansien eläinten luokkaa. Kulkukoiria tai -kissoja ei näy, vaan ne ovat hyvinvoivan näköisiä ja niillä on yleensä pannat. Eläimillä on käytännössä vapaa liikkuvuus, vaikka ne eivät saisikaan vapaana kulkea. Vapaana kulkevat eläimet eivät tule oma-aloitteisesti ihmisen luo eivätkä ole aggressiivisia, vaan kielto on lähinnä lentokyvyttömien lintujen suojelun takia olemassa.
2. Tatuoinnit
Kaikilla on tatuointeja, niitä on paljon ja ne ovat näkyvällä paikalla. Erityisesti maoreilla on tatuointeja ja niillä on myös merkitys: niistä näkyy suvun ja heimon tiedot. Maorinaisten leukatatuointi tarkoittaa puheoikeutta heimon kokouksissa.
3. Julkisen liikenteen puuttuminen
Bussivuoroja menee jonkun verran, mutta ei mitenkään tiheästi. Junia menee vielä harvemmin. Raitiovaunuja on vain Christchurchissa ja ne ajavat ainoastaan pientä turistirinkiä. Metroja ei ole. Käytännössä kaikilla on omat autot tai useita autoja ja teitten varsilla näkyy myös usein liftareita - niin paikallisia kuin turistejakin. Paikalliset myös tarjoavat kyytejä oma-aloitteisesti, jos selviää, että joku on autoton. Ollaan jouduttu vain kerran menemään taksilla täällä.
4. Asuntoja ei eristetä ja ikkunat ovat yksinkertaiset
Päiväaikaan "lämpö otetaan talteen" pitämällä ikkunoita auki. Rakennuksissa on seinät, mutta siihenpä se sitten jääkin. Yöt ovat kylmiä, mutta asunnoista löytyy hyvin harvoin sähköpatteria kummoisempia lämmitysmuotoja.
5. Hostelleissa asuu Uuden-Seelannin kansalaisia tai sellaisiksi pyrkiviä
Lähes kaikissa hostelleissa, joissa olemme asustelleet, on ollut pitkäaikaisia asukkaita. He käyvät projektityyppisissä töissä, eikä heillä ole omaa asuntoa. Hostelleissa asuminen ei ole hirveän kallista, varsinkaan pienillä paikkakunnilla. Kiertolaiselämä on tässä maassa helppoa ja sitä voi jatkaa pitkäänkin - jos ulkomaalaisella on työpaikka, viisumia yleensä jatketaan.
6. Shekkejä käytetään vieläkin ja puhelinkoppeja näkyy kaduilla
Toisaalta tämän ymmärtää, koska maan luonnonvoimat ja Internet-yhteydet ovat niin arvaamattomat. Mutta kyllä se silti vanhanaikaiselta tuntuu. Lunastin Uudessa-Seelannissa elämäni ensimmäisen shekin kun hostelli oli epähuomiossa laskuttanut minut kahteen kertaan.
7. Kirpparit ovat siistejä ja todella halpoja
Täällä ei ole itsepalvelukirpputoreja, eli oman kirpputoripöydän systeemiä. Sen sijaan ihmiset lahjoittavat tai antavat pientä rahasummaa vastaan ylimääräiset vaatteensa ja tavaransa kirpputorien pitäjille. Kaikki myynnissä oleva on uudenveroista. Olen esimerkiksi ostanut farkut dollarilla (noin 0,6 €), puseron 50 sentillä (noin 0,3 €), uudet lenkkarit 60 dollarilla (noin 36 €) ja huivin 5 dollarilla (noin 3 €), jota eri tavoin sidottuna olen käyttänyt toppina, kassina, hameena ja huivina.
8. Asuvalintana kengät tai kengättömyys yhdistettynä shortseihin ja huppariin
Kaiken ikäisiä ihmisiä näkee kaupoissa, ravintoloissa ja ihan joka paikassa ilman kenkiä. Ei ne ole mitään köyhiä, se on vaan niiden tapa. Jos kengät on jalassa, ne ovat joko varvasvälisandaalit tai työsaappaat. Nauhakenkiä on vain turisteilla. Yleisin vaateyhdistelmä on huppari ja lyhyet shortsit - niin miehillä kuin naisilla.
9. Kaikki ovat ystävällisiä - ainakin päin naamaa
Täällä jutustellaan niitä näitä ventovieraitten kanssa ja ollaan lähtökohtaisesti ystävällisiä. Kadulla vastaan käveleviä tervehditään (jos joku sattuu jopa tulemaan vastaan - yleensähän joka paikkaan ajetaan). Uudessa-Seelannissa on hyvä olla suomalainen - monet tietävät salmiakin, revontulet, maailmankuulun koulujärjestelmän ja jopa viimeisimmän "maailman onnellisin kansa on suomalaiset"-tunnustuksen. Saksalaisista ja aasialaisista ei niinkään pidetä. Saksalaisia pidetään töykeinä ja aasialaisten kielitaitoa huonona.
10. Säädöksiä ei ole kuten Suomessa
Uudessa-Seelannissa ei ole samaan tyyliin kaikennäkösiä lakeja ja määräyksiä kuten Suomessa. Hostellissa saattaa saada asua siivoustyötä vastaan, ilotulitteita saa ampua milloin huvittaa, verot ovat pienemmät, yms. pienempää ja isompaa eroa löytyy.
Nyt kun Uuden-Seelannin Eteläsaarenkin valloitus on tehty, on aika listata sen parhaimpia ja huonoimpia kokemuksia - aivan kuten Pohjoissaarestakin listasin. Kuten silläkin listalla, nämä kohteet eivät ole paremmuus- eivätkä huonommuusjärjestyksessä ja nimeä klikkaamalla aukeaa lisätietoa. Ja jälleen - nämä perustuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin ja ovat mielipidekysymyksiä! Joku voi ajatella aivan toisin listoilta löytyvistä kohteista. Suosittelen kuitenkin lämpimästi parhaimpien listoilta löytyviä kohteita ja kehotan välttämään huonoimpien listoilla olevia. Lista ei ole yhtä pitkä kuin Pohjoissaaren lista, sillä olimme Eteläsaarella lyhyemmän aikaa, emmekä näin ollen käyneet niin monessa paikassakaan. |
Ravintolat
South Sea hotellin ravintola, Stewart Island
+ Mutkaton tunnelma, hinnat kohdillaan, maukkaat ruuat, normaalit työntekijät.
- Pubivisan suosio taisi yllättää järjestäjät, se olisi voitu toteuttaa sujuvammin.
Portside Bistro & Bar, Westport
+ Hyvät kala-annokset, ammattimainen ja rento henkilökunta, kiva ilmapiiri.
- Annokset todella isoja.
Huonoimmat
623, Nelson
- Mauton ruoka, sitkeä pihvi, kyllästyneen oloiset tarjoilijat.
+ Ravintolatila oli iso ja viihtyisä.
Casa Publica, Christchurch
- Mauttomat, oudot ja pienet annokset. Ihan turhaan joku ihme salsan tekemisdemonstraatio pöydässä kun se oli vaan perusraaka-aineitten yhdistämistä.
+ Terassilla oli kiva hengailla ja pällistellä ihmisiä.
Majapaikat
Paradiso BP, Nelson
+ 12 metrin uima-allas, palju, sauna, riippumattoja, ilmainen kahvi / tee, aamupala ja iltakeitto, siistit huoneet, 2 keittiötä, hyvä Internet-yhteys, mukava henkilökunta, yhteisissä tiloissa pyöri söpö kissa.
- Huoneistojen puolella olevat huoneet ovat tunkkaisia.
Wanaka Bakpaka, Wanaka
+ Todella siisti, varmaan äskettäin rempattu, hyvän kokoinen keittiö, upeat näköalat Wanaka-järvelle, hyvä Internet-yhteys, pyörien vuokrausmahdollisuus, Eteläsaaren halvin 2 hengen huoneemme, kivat työntekijät.
- Ei ollut ilmaista syömistä tai juomista.
Huonoimmat
Chateau Franz, Franz Josef Glazier
- Epäsiisti, tunkkainen, todennäköisesti homeessa, ilmainen aamupala ja keitto ihan vitsi, netti ei toiminut, henkilökunta saattoi ilmestyä huoneeseen koputtamatta.
+ Hiljainen.
Gunn's camp, Fiordland
- Kylmä, alkeellinen, ei nettiä eikä puhelinkuuluvuutta, sähköä ei käytössä klo 22-07, osa keittiön / olohuoneen istumapaikoista vain tietyn bussiryhmän käytössä
- Puulämmitteiset kämpät olisi varmaan olleet ihan ok.
Aktiviteetit
Lentäminen, Wanaka
+ Sai vähän ohjailla konetta ilmassa ja tehdä nousun ja laskeutumisen Wanakan yllä.
- Ohjaaja olisi voinut kertoa enemmän eri mittareitten toiminnasta.
Viinitilareissu + sieltä ostetun pullon nautiskelu piano-konsertissa rannalla, Wanaka
+ Viinitilalla oli ilmaista viiniä, upeat maisemat, esittely ja mukavia ihmisiä. Ostimme mukaan pullon, joka sattui olemaan kummankin suosikki 5 vaihtoehdosta ja lipitimme sen Wanaka-puun luona pianokonserttia kuunnellen.
- Menimme viinitilalle "Kumman kaa"-tyyliin fillareilla, tuli kuuma...
Ulva-saaren päiväretki, Stewart Island
+ Näin paljon eläimiä omassa elinympäristössään: meritähti, Veka, Kaka- ja Parakeet-papukaija, Tui, Robin, Oystercatcher, Albatrossi, lokkeja, haikaroita, Brown creeper, Wood pidgeon, merileijona, delfiinit... Lautan ja vesitaksin tyypit kertoivat paljon asioista. Saarella ei näkynyt paljon ihmisen vaikutusta luontoon.
- Meille ei koskaan selvinnyt, mitä pelastamallemme lokille lopulta tapahtui.
Make a knife, Wakefield
+ Tehtiin teräksen palasta takomalla oma puukko ja puusta sille kahva. Puukon sai tehdä 90-prosenttisesti itse, pajan pitäjä teki vain vaikeimmat vaiheet (teroittaminen, oikean kulman leikkaaminen kahvan osiin) ja auttoi pyydettäessä.
- Paikkaan oli hieman haastavaa kulkea julkisilla.
Huonoimmat
Milford sound-risteily, Fiordland
- Vain parin tunnin kierros pienellä aluksella kovassa tuulessa ja sateessa, ylihintainen. Kuvia ei voinut ottaa sisältä ulospäin likaisten ikkunoitten takia, eikä ulkona tuulen takia. Eläimistä nähtiin vain hylkeitä aika kaukaa, joita oltiin jo nähty aiemminkin.
+ Maisemat olivat luonnollisesti hienot vuonossa isojen korkeuserojen keskellä.
Yleisesti ottaen Franz Josefin turistikylä
- Vain turisteja. Kosteaa sulavan jäätikön takia. Pääaktiviteettina jäätikkö, jonne olisi päässyt vain helikopterilla ja siitä hyvästä olisi köyhtynyt 400 dollaria.
+ Kylässä oli useampi, erityyppinen ravintola.
"Vain varvaskuvia ensimmäiseltä 4 kuukaudelta".
1. Yksinolo
Olen aina ollut yksin ja viihdyn niin, yksinolo ja yksinäisyys eivät ole synonyymi. Normaalisti saan päättää, milloin olen yksin ja milloin seurassa. Täällä olen jakanut huoneen 1-10 ihmisen kanssa joka yö ja tehnyt arkisia juttuja joka päivä matkakumppanin kanssa. Kotioloissa minun ei tarvitse arvailla tai ristikuulustella toisen aikeita päivän suunnitelmien suhteen, eikä myöskään kertoa omista aikeistani kenellekään. Saan tehdä mitä huvittaa oman aikatauluni mukaan. Ehdotin kyllä matkakumppanille, että reissattaisiin omia reittejämme muutama viikko, mutta hän ei ollut siitä kiinnostunut.
2. Oma sänky
Kotona minulla on 120 cm leveyttä käytettävissä nukkumiseen - täällä ollessa olen saanut tilaa yhtä ruhtinaallisesti vain itsenäisyyspäivänä kun otimme Suomi 100-juhlan kunniaksi motellihuoneen. Olen aika vauhdikas unissani, joten kaipaan sitä, että on tilaa. Matkakumppanikin on joutunut kärsimään erityisesti silloin, kun olemme joutuneet nukkumaan parisängyssä, enkä kyllä itsekään tykkää kyseisestä nukkumajärjestelystä yhtään… Kaipaan myös suomalaisten tyyliä pedata - täällä kun käytetään eniten lakana + täkki-systeemiä, ei yleensä pussilakanoita.
3. Siisti keittiö
Vaikka kämpässäni on vain pieni keittokomero, kaikki siellä olevat ruuat ja tavarat ovat aina samasta paikasta saatavilla ja minun. Käytettävissä olevien raaka-aineitten suhteen on enemmän vaihtoehtoja kun näin reissatessa, koska kaikkea ei tarvitse kantaa mukana. Tilat ovat myös aina itseni jäljiltä, eli siistit. Näin reissatessa keittiöt ovat toistenkin käytettävissä kun hostelleissa enimmäkseen majailemme eli toisinaan myös ruuhkaisia ja sotkuisia. En todellakaan jää kaipaamaan hostellien täyteen tungettuja jääkaappeja, loppuun kuluneita kattiloita ja sulaneita muovikauhoja.
4. Oma pesuhuone
Tähän liittyy vähän samat jutut kuin keittiöön - kaipaan sitä, että kamat ja tilat ovat aina saatavillla. On myös kiva, että kotona on pyykkikone aina käytettävissä, eikä tarvitse miettiä, ehtivätkö pyykit kuivua ennen seuraavaa kohdetta. Pesen kaikki mukanani olleet vaatteet vähintään 40 asteen pesulla kun kotiin pääsen - täkäläisetkin pesukoneethan ovat useimmiten vain kylmällä vedellä peseviä. Irrotettavat suihkut ovat myös harvinaisia täällä ja näin pitkähiuksisena henkilönä se on kyllä ärsyttävää.
5. Tietyt ruuat ja niitten napostelu hömppää katsellen
Täällä ei oikein pidetä happamista ruuista - suolakurkut, punajuuret, rahkat, jogurtit, jne. ovat makeita. Olen tajunnut täällä ollessani, että syön aika paljon esimerkiksi kermaviiliä. Sen lisäksi kaupoista ei myöskään löydy muun muassa sillejä eikä salmiakkeja. Teen varmaan kaikista Suomen ihmeruuista kokoelman kun palaan kotiin ja napostelen niitä menemään katsellen jotain täysin aivotonta ohjelmaa. En ole niin kiinnostunut sarjoista, että alkaisin jotain tiettyä katsomaan, vaan enemmänkin kanavasurffailija - olen täällä ollessa katsonut tv:tä netistä viimeksi jouluna.
6. Puhelut ja kyläilyt
Välillä olisi kiva soittaa joku vaikka lounasseuraksi tai turista ihan muuten vaan. Mutta koska aikaero on tällä hetkellä 9 tuntia, minä yleensä nukun, kun olisi sopiva aika soitella ihmisille Suomeen. Olenkin soitellut oikeastaan vain vanhemmilleni täällä ollessa. Sairaslomalla oleva matkakumppani ei ymmärrettävästä syystä ole aina kovin puheliaalla tuulella.
Todennäköisesti tämän Uuden-Seelannin seikkailun jälkeen saan nautiskella yllä listatuista asioista kyllästymiseen saakka ja vastavuoroisesti kaipaan kaikkia kiertolaiselämän hyviä puolia. Tämäkin teksti on kirjoitettu uima-altaan aurinkotuolissa makoillen ja ajastettu julkaistavaksi. Enpä usko, että ihan heti on rahkeita lähteä uudestaan tällaiselle yli puolen vuoden reissulle. Monia matkakohteita on kyllä jo pitkään ollut mielessä ja useimpiin niistä on huomattavasti yksinkertaisempaa lähteä kuin tänne, koska ne ovat lähempänä ja kyseisten maitten matkustuspolitiikka on erilainen. Niihin ei esimerkiksi tarvitse laatia kaiken maailman varallisuusselvityksiä ja muita vastaavia dokumentteja pidempää oleskelua varten, kuten Uuteen-Seelantiin. On siinä Euroopan vapaassa liikkuvuudessa siis myös jotain hyvää - vaikka äärinationalistit mussuttavatkin, että sitä vain hyväksikäytetään.
Ohikulkumatkalla tutuilla kulmilla 23.-26.4.
Wellington 23.-24.4.
Auckland 24.-26.4.
Saavuimme Aucklandin hostelliimme Choiceen noin kuudelta illalla koko päivän bussissa istumisen jälkeen. Tai no, olihan sillä matkalla onneksi ruokatauko ja pari lyhyttä pysähdystä, mutta kuitenkin. Olemme olleet Choicessa aiemminkin, se on ihan kiva Aucklandin hostelliksi. Eteläsaaren hostelleihin verrattaessa hintaan ei kyllä kuulu "mitään", mutta Choice on kuitenkin ihan siisti, suht rauhallinen ja keskeisellä paikalla. Tulopäivänä kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa ja minä simahdin matkakumppanin ollessa suihkussa 9 aikaan illalla kun mikäkin vanhus. Seuraavana päivänä kävimme matkakumppanin kaverin luona vähän setvimässä kamojamme. Minä otin toisen matkalaukun sieltä käyttöön kun tuosta edellisestä irtosi pyörä siellä Christchurchissa. Kävimme myös jo kolmatta kertaa Occidentalissa syömässä ja kirpparilla. Kaupungilla oli paljon Anzac-tapahtumia, joka on siis Australian ja Uuden-Seelannin joukkojen juhlapäivä. Illalla näimme vielä Stray-bussissa tapaamiamme tyyppejä ja matkakumppanin kaveria. |
Seuraavaksi suuntaamme torstaiaamuna paatilla Coromandel towniin, jossa emme ole vielä käyneet. Olemme siellä yli 2 viikkoa, jonka jälkeen palaamme Aucklandiin Choiceen pariksi yöksi. Ja sen jälkeen kutsuukin jo Hongkong! Mihin tämä aika on vilahtanut?
Uusia ja tuttuja hommia 17.-23.4.
Kuvia puukko-operaatiosta
Kävimme Nelsonissa myös National geographyn valokuvanäyttelyssä, museossa ja markkinoilla. Tutustuimme myös yhteen suomalaiseen hostellilla! Kotimaan edustajia olemme nähneet tähän mennessä 10 Uudessa-Seelannissa, eli ei kovin montaa. Matkakumppani verrytteli selkäänsä taas pidemmillä kävelyillä, minä nautiskelin altaalla mahdollisesti viimeisistä kesäisistä päivistä. Syksyähän täällä jo eletään, mutta aina välillä päivät ovat suomalaisesta näkökulmasta lämpimiä. |
Jätimme taaksemme Uuden-Seelannin aurinkoisimman kaupungin Nelsonin ja koko Eteläsaaren maanantaina kun menimme ensin Intercity-bussilla Pictoniin ja siitä Interislander-lautalla Wellingtoniin. Vaikka Eteläsaaren suunnitelmia sotki esimerkiksi Gita-myrsky ja sairastelu, oli siellä vietetty aika oikein mukavaa. Parhaita paloja olivat Wanakan pienkonelentäminen ja viinitilareissu, Stewart- ja Ulva-saarilla seikkailu sekä puukontekopäivä.
Seuraavat kohteet ovat Wellington ja Auckland, joissa vain piipahdamme.
Matkakumppania sai sen sijaan jonkun aikaa houkutella tälle reissulle, mutta ollaankin sen suhteen ihan erilaisia ihmisiä. Minä olen toiminnan naisia, hän taas varautuu käytännössä kaikkeen ja ehkä vähän lietsookin sitä paniikkia. Eiköhän hän kuitenkin ole tyytyväinen siihen, että lähti! Jos hän ei olisi lähtenyt, olisin lähtenyt yksin ja reissusta olisi luonnollisesti tullut hyvin erilainen. Olisin esimerkiksi todennäköisesti käynyt töissä täällä puolet ajasta, kuten oli alkuperäinen ajatus ja asustellut useamman hengen soluasunnoissa. Ehkä seuraavalle reissulle lähdenkin yksin, mutta jos se on yhtä pitkä, kohteena ei voi enää olla Uusi-Seelanti. Tänne saa nykysääntöjen mukaan vuoden mittaisen viisumin vain kerran elämänsä aikana ja pitää olla alle 35-vuotias. Jatkoviisumia voi tosin hakea maassa ollessaan ja sen saa sitten yleensä vuodeksi kerrallaan.
Kuten monet muutkin ihmiset, myös minä olen vuosien varrella tutustunut kymmeniin ihmisiin eri oppilaitoksissa, työpaikoissa ja kaupungeissa. Osasta näitä ihmisiä on tullut kavereita ja toisista ystäviä vuosiksi eteenpäin. Jotkut ovat unohtuneet muuttojen tai eri elämäntilanteiden takia, mutta kun on jälleen tavattu, ovat asiat tavallaan jatkuneet siitä, mihin ne jäivät vuosia aiemmin. Muutamat ihmiset ovat vastavuoroisesti paljastuneet myös asenteeltaan niin negatiivisiksi, että yhteydenpito heihin on jäänyt. Jos valittaminen on jatkuvaa ja kaikki huonot asiat ovat aina jonkun toisen syy, ei sellaista jaksa eikä tarvitse kuunnella. Ei ole mitään järkeä pitää kiinni ihmissuhteista, jotka tuntuvat enemmän huonoilta kuin hyviltä.
Turha panikointi ja muutoksen vastustaminen on myös eritoten nykymaailmassa järjetöntä, sillä kaikkeen ei voi varautua ennakkoon. Maailma muuttuu nopeasti ja tapahtuu niin ihmisen kuin luonnonkin aiheuttamia katastrofeja - terrori-iskuja, sotia ja konflikteja sekä ilmastonlämpenemisestä johtuen kokoajan tiuhemmin esiintyviä sään ääri-ilmiöitä kuten taifuuneja ja maanjäristyksiä. Voinhan mä täällä reissun päällä joutua maanvyörymästä aiheutuvaan kolariin tai vaikka tulla tulvaveden saartamaksi, mutta yhtä todennäköistä on kohdata karhu sienimetsässä tai terroristi ostoskeskuksessa Suomessa. Täten en uhraa kovin suurta ajattelun määrää sille, että mitään näistä oikeasti tapahtuisi.
Tämä paasaus päättyy loppukaneettiin "pähkäile vähemmän, tee enemmän".
Turnausväsymystä havaittavissa 5.-17.4.
Kaikoura 5.-9.4.
Picton 9.-17.4.
Pictonissa majoituimme Sequoia lodge-nimisessä hostellissa jälleen kahden hengen huoneessa. Meidät oli pitkän (yli viikon) majoittumisen vuoksi siirretty parempaan huoneeseen samalla hinnalla, eli meillä oli jopa oma wc ja suihku - vautsi! Hostelli oli oikein viihtyisä, mitä nyt internet toimi vähän arvaamattomasti. Se tuntuu olevan aika normaalia tosin varsinkin täällä Eteläsaarella kun koko kaupunki saattaa olla yhden maston signaalin varassa ja nämä korkeuserot ovat melkoisia. Signaaliin vaikuttaa myös tuuli, joka oli ajoittain aika kova - monet kaupungin majapaikoistakin olivat täynnä kun Pictonista Wellingtoniin kulkeva paattiyhteys ei liikennöinyt pariin päivään lainkaan kovien tuulten vuoksi. Ylitystä odottavia rekkoja näkyi teitten varsilla tuolloin myös paljon. |
Matkakumppani kävi käppäilemässä jälleen useamman paikallisen reitin. Minä olin sen sijaan taas lähinnä ruoanlaittaja ja näytön tuijottaja. Tein myös vähän suunnitelmia lopulle ajallemme Uudessa-Seelannissa, jota on enää alle kuukausi jäljellä! Aika on kyllä mennyt todella nopeasti. Paljon on ehditty näkemään, mutta onneksi myös ihan vaan oleskelemaan. Edelleen kauhulla muistelen sitä Cathedral covella näkemäämme suomalaispariskuntaa, joka aikoi kirjaimellisesti suorittaa 5 maata 5 viikossa - eihän ne ehtineet tekemään muuta kun olemaan lentokoneessa ja autossa. Sillä ukolla oli vielä akillesjänne katkennut ja akka vaan hoputti vieressä! Kyllä olin taas sitä katsoessa onnellinen sinkkuelämästäni. |
Nyt on nähty myös eteläsaari! Ihastuimme kuitenkin niin Nelsonin Paradiso-hostelliin maaliskuussa, että menemme sinne uudelleen seuraavaksi viikoksi.
Enää emme ole ensisijaisia matkustajia Stray-lipullamme kuin paluumatkalle Wellingtonista Aucklandiin. Strayn systeemihän on sellainen, että varman paikan saa vain, jos bussissa on tilaa ja kyseessä on tietyn välin ensimmäinen kerta. Muuten joutuu varasijalle. Varasijalla oleminen on aika ärsyttävää, mutta koska enää ei ole sesonki, pääsemme varmasti vielä uudelleen Pictonista Nelsoniin.
Pakkanen on oikeastaan ainoa sää, mitä Uudessa-Seelannissa ei koskaan periaatteessa ole (poissulkien vuorten huiput), mutta muuten sää kyllä tarjoilee monipuolisesti muita haasteita ja siitä nyt pari esimerkkiä.
1. Olemme tällä hetkellä Pictonissa, joka on Eteläsaaren pohjoiskärjessä ja josta on laivayhteys Pohjoissaarelle Wellingtoniin. Nuo laivat kuljettavat päivittäin satoja ihmisiä, autoja ja tavaralähetyksiä. Laivat eivät kuitenkaan kulkeneet esimerkiksi 10.-11.4. ollenkaan keskimäärin nelimetristen aaltojen takia. Luonnollisesti tämä pisti uusiksi monien ihmisten reissusuunnitelmat ja kun myrskytuulten aikana Internet ei oikein toimi, oli uusien jatkoyhteyksien ja majoituksien varaaminen käytännössä mahdotonta.
2. Tammikuussa riehui kategoriaan 5 (tuulennopeus 280 km/h) sijoitettu sykloni Gita Uudessa-Seelannissa ja ns. läheisillä Tyynen valtameren saarilla. Sen aikaan olimme Pohjoissaaren Rotorualla ja yksi nainen kuoli siellä autoonsa puun kaaduttua hänen autonsa päälle. Eteläsaarelle tuli paljon aineellisia vahinkoja. Kovimmin Gita iski kuitenkin pieneen saarivaltioon Tongaan, jossa kuoli 24 ihmistä. Se on Uudesta-Seelannista noin 2 400 kilometrin päässä.
3. Pictonia edeltävä kohteemme oli Kaikoura. Kyseinen kaupunki kärsi mittavat tuhot maanjäristyksen vuoksi reilu vuosi sitten ja vasta tammikuussa sinne vievän tien korjaukset valmistuivat myös raskaampia ajoneuvoja varten niin, että Stray-bussikin pystyi taas kaupunkiin ajamaan. Hostelli, jossa majoituimme, oli joutunut esimerkiksi vaihtamaan osan seinästä ja oven maanjäristystuhojen vuoksi. Siellä oli myös katto korjattu kahdesti ja silti se vuoti vieläkin keittiön kohdalta.
4. Monet tiet Uudessa-Seelannissa mutkittelevat jyrkkien vuorten rinteillä. Maaliskuussa rankkasateiden aikaan yksi tieosuus huuhtoutui pois esimerkiksi Blue Duck station:n vievältä pätkältä, jonne on vain yksi tie. Siellä olleet ihmiset pääsivät pois väliaikaista ilmasiltaa pitkin.
5. Näin syksyisin yöllä on vain muutama lämpöaste. Kun rakennusten eristys on leikkimökin luokkaa ja ikkunat ovat yksinkertaiset, missään hepeneissä ei todellakaan tarkene nukkua. Rakennuksia lämmitetään pistorasiaan kytkettävillä pattereilla, tulisijoja on ehkä yhdessä sadasta rakennuksesta - me ei olla nukuttu sellaisessa vielä kertaakaan.
Olen Facebookissa muutamassa ryhmässä, joiden keskusteluja seuraan suht aktiivisesti. Muita Suomen kuulumisten tietolähteitäni ovat verkkolehdet kuten Hesari ja Iltasanomat. Ylen ohjelmat eivät näy enää ulkomailla edes Freedomen kautta, enkä ole muittenkaan suomalaisten tv-kanavien tarjontaa katsellut sitten joulun. Mutta nuo pari tietolähdettä riittävät kyllä sen havainnointiin, kuinka pienistä asioista suomalaiset jaksavat valittaa - lämmityskustannuksista, kuopista tiessä ja aura-autojen tuomista penkoista. Pari vinkkiä mielensäpahoittajille: väistä kuoppaa ja kolaa lumet. Sentään se tie on paikallaan, myrskytuulet tuskin yrittävät tappaa sinua ja kotonasi on lämmin.
Uuden-Seelannin ruoat ja ruokailutavat ovat luonnollisesti jossain määrin erilaiset verrattaessa Suomeen, mutta ei täällä mitään suurta kulttuurishokkia ole sen suhteen tullut. Se, että on olemassa täysin sininen mustikka (täällä tunnetaan vain pensasmustikka) ja että pihlajanmarja ei ole myrkyllinen, on herättänyt ihmetystä keskusteluissa. Joskus hostelleilla kokkaillessani on tullut myös herätettyä hämmennystä, jos olen esimerkiksi laittanut punajuurilientä kastikkeeseen tai tehnyt "lettuja" (eli pannaria) uunissa. Monet hostellikokkailijat kun valmistavat mahdollisimman nopeasti valmistuvaa ruokaa. Yleisesti ottaen uusiseelantilaisten arkiruoka on mauttomampaa kuin suomalaisten - siinä on vähemmän mausteita, eikä esimerkiksi etikkaa oikein käytetä. Suomalaisista karkeista ei ole täällä kukaan oikein tykännyt, paitsi tietysti Fazerin suklaasta.
Täkäläisessä ruokakulttuurissa on myös muutamia piirteitä, jotka tuntuvat itselle vieraalta. Täällä syödään paljon pieniä, suolaisia piiraita ja uppopaistettuja ruokia, jotka ostetaan yleensä pienistä ravintoloista valmiina. Ravintola-annoksiin kuuluu vähintään 90 prosentin todennäköisyydellä ranskalaiset ja annokset ovat aina valtavia - esimerkiksi pienin pihvi ravintolan ruokalistalla on normaalisti 300 grammaa. Ulkona syöminen ja itse ruuan valmistaminen on aika lailla samaa hintaluokkaa. Täkäläinen rosvopaisti on nimeltään hangi ja se sisältää lihoja (kanaa ja possua), leipämössöä, kumaraa (eli bataattia) ja kurpitsaa. Villinä kasvaa esimerkiksi karhunvatukkaa, mutta ei varpumarjoja, sillä täkäläiset metsät ovat erilaisia.
Eri ilmastosta johtuen täällä 17 000 kilometrin päässä kotoa markettien tarjontakin on luonnollisesti erilaista. Hedelmävalikoima on laaja ja niitä voi poimia vaikka suoraan puutarhasta, kuten yrttejäkin. Kalavalikoima on myös monipuolisempi kuin Suomessa. Leivät ovat pehmoisia kuin hattarat. Karkit, suklaat ja useimmat maitotuotteet ovat liian makeita. Lihaa syödään paljon, eikä se ikinä lillu valmiiksi marinadissa. Silavaa ja muita rasvavalmisteita on kyllä vastavuoroisesti marketeissa hyvin tarjolla isoissa paketeissa. Mutta on myös paljon sellaisia elintarvikkeita, mitä täällä ei myydä edes "kansainvälinen"-osastolla, eikä niille ole korvaavaa tuotetta kuten esimerkiksi rahka, raejuusto, piimä, villinä kasvavat marjat tai sienet ja salmiakki.
Juurikin näitä metsänantimia ja happamia maitotuotteita tulen todennäköisesti ostamaan ensimmäisellä kauppareissullani kun kotiin palaan. On myös paljon sellaisia tuotteita, joiden täkäläinen versio on vähemmän oman maun mukainen kuin suomalainen versio, esimerkiksi suolakurkut - niitäkin pitää ostaa sitten kotomaassa taas iso pönttö. Ranskalaiset perunat sen sijaan ovat ruoka, jota en varmasti ihan hetkeen syö, sillä niihin olen jo ehtinyt kyllästyä. Uudesta-Seelannista jään kaipaamaan sitä, että pihasta voi käydä poimimassa suoraan esimerkiksi tarvitsemansa yrtin tai sitrushedelmän ja että nämä kasvit kasvavat valtavina ilman sen kummempaa hoitamista. Edelliskesänä sain Suomessa parvekkeella kasvatettua 10 tomaattia - täytyy varmaan jo alkaa taas henkisesti valmistautumaan niihin haastavampiin kasvatusolosuhteisiin...
Vuorien keskellä ja maanjäristyksestä toipuvassa kaupungissa 28.3.-5.4.
Mount Cook 28.-31.3.
Saavuimme Queenstownista Mount Cookiin kerrankin hyvissä ajoin, noin yhden-kahden välillä ja majoituimme YHA-hostelliin 4 hengen huoneeseen. Tällä vuorien keskelle sijoittuvalla alueella on vain pari majoitusvaihtoehtoa, pari ravintolaa ja I-site eli turismitoimisto, jonka yhteydessä on myös museo. Tämän lisäksi kylällä on koulu ja pienin näkemäni lentoasema. Kauppaa ei ole, joten teimme ostokset Marahaussa tulomatkalla. Monet paikassa majoittuvat ovat - kuten arvata saattaa - innokkaita patikoijia. Hostellissamme majoittui myös yliopiston maantieteilijöistä koostuva, noin 30 hengen tutkimusporukka. |
Matkakumppani kävi aika monella pidemmällä päiväkävelyreitillä. Itse kokkailin, tein etätöitä auringonpaisteessa ja bongailin lintuja lähialueella. Olen jo nähnyt enemmistön linnuista, jotka esitellään Stewart Islandilta ostamassani, pienessä lintukirjassa. Vuokrasimme hostellilta myös maastofillarit yhtenä päivänä ja kävimme lentokentällä sekä Tasmanin jäätiköllä. Kilometrejä kertyi noin 25. Myös Tasmanin jäätikkö sulaa kovaa vauhtia, mutta maisemat olivat jälleen kerran upeat. Kuvissa näkyvä vihreä vesi on sadevettä, harmaa ja turkoosi on jäätiköstä sulanutta vettä. Harmaan veden seassa on kiveä ja turkoosi taas on paikalleen asettunutta vettä, jonka seassa olevat kivet ovat painuneet pohjalle. |
Christchurch 31.3.-5.4.
Lähdimme Mount Cookista varhain lauantaiaamuna kohti Christchurchia. Perillä olimme kolmen aikaan. Majoituimme Chester Street Backpackers-hostellissa, joka taitaa olla pienin tähänastisista majapaikoistamme. Hostellissa oli alle 10 huonetta ja sen vakituisena asukkaana oli Pipi-kissa. Hostelli oli hyvin rauhallinen, vaikka jotkut polttelivatkin pilveä kuistilla ja aamulla keittiöstä saattoi löytyä tyhjä litran gini-pullo. Hippaloijat osasivat siis pitää volyymin matalalla. Hostellissa oli hyvän kokoinen keittiö, olohuone ja piha-alue. Pihasssa kasvoi mm. sitruunapuu ja yrttejä, joita sai vapaasti käyttää. Innostuttiinkin kokkailemaan vähän tavallista enemmän ja tein jopa leipää. Täkäläiset leiväthän ovat tavallisesti melkoista pullamössöä, joten itse tehty leipä maistui kyllä oikein makoisalta. Hostellin luxemburgilainen työntekijäkin halusi siitä reseptin leipää maistettuaan. Löysimme myös luomukaupasta hapanta ruisleipää, joka oli parasta tähän asti syömistämme leivistä täällä! |
Pääsiäisemme kului esimerkiksi suomalaisista karkeista nautiskellen, korttia pelaten, netissä surffaillen ja vähän jopa ulkona käyden. Sain siis viimein haltuuni paketin Suomesta, joka on lähtenyt matkaan jo 2 kuukautta sitten. On tuo tavallisen postin saaminen vähän haastavaa näin kiertolaiselämää viettäessä. Onneksi Internet on keksitty, niin viestit kulkee sitä kautta. Hostellin työntekijät piilottivat taloon ja puutarhaan suklaamunia pääsiäispäivänä, mutta me ei jahdattu niitä, koska täkäläinen suklaa ei ole kovin hyvää. Hostellin työntekijä oli yllättynyt kun sanoin, ettei meillä ole suklaamunan etsimisperinnettä, mutta kyllä se sen sitten ymmärti kun lisäsin, että Suomessa voi olla metri lunta pääsiäisen aikaan.
Christchurch on edelleen toipumassa 7 vuoden takaisesta maanjäristyksestä, jossa kuoli 185 ihmistä ja joka aiheutti mittavia tuhoja rakennuksille. Monet suuret rakennukset seisovat tyhjillään keskustassa, koska ne ovat korjauskelvottomia. Niiden purkamista vaikeuttaa esimerkiksi asbesti ja sortumavaarat. Graffittitaiteilijoille on tosin paljon tarjolla seiniä, johon itseään ilmaista ihan luvan kanssa. Korjauskelvottomien rakennusten lisäksi tonttien maa on paikoin mennyt niin pilalle, ettei niille saa enää rakentaa. Alueelle ei myöskään suositella liian korkeita rakennuksia ilman poikkeuksellisen järeitä perustuksia, joten on vähän turhaa korjata jotain 10-kerroksista taloa. Rakennusperinteellisesti surullisin näky on pulujen valtaamat kirkot, vaikka en muuten niistä välitäkään. Nyt kaupunki on tosin tehnyt päätöksen korjata katedraalikirkko ja projektin ensimmäisenä tehtävänä on satojen pulujen häätäminen...
|
Christchurch oli rosoisesta ulkoasustaan huolimatta mukava kaupunki. Äitiluonto oli aiheuttanut sille mittavat vahingot muistuttaen, ettei kaikkeen voi varautua. Kaupunki oli kuitenkin elinvoimainen menetyksistään huolimatta. Tästä hyvänä esimerkkinä on muun muassa maailmankuuluksi noussut, merikonteista 61:ssä päivässä rakennettu Re:Start-ostoskeskus. Ostoskeskus ehti palvella yli 5 vuotta ja nyt alueelle aletaan rakentamaan pysyvämpiä liiketiloja. |
Seuraavat kohteemme ovat Kaikoura ja Picton.
Raha on asia, joka tuntuu herättävän eniten kysymyksiä tässä puolen vuoden reissussani maapallon toiselle puolen. Olettamus kyselijöillä on, että rahaa pitää olla jotenkin erityisen paljon, jotta voi lähteä tällaiselle matkalle. Kyselijät eivät ehkä ajattele, että olen vain tehnyt erilaisia valintoja kuin enemmistö ihmisistä, mitä raha-asioihin tulee. En todellakaan ole mikään tulokuningatar, ihan samalla viivalla (tai sen alla, heh) muitten kanssa mennään. Matkakumppanilla taas on säästöjä, koska on tehnyt töitä ja säästänyt ne vuodet kun minä opiskelin. Ennen reissua monet kysyivät, miten minulla on varaa lähteä tällaiselle puolen vuoden matkalle. Nyt se kysymys on muuttunut muotoon “miten rahat ovat riittäneet?”. Todennäköisesti kun tulen takaisin Suomeen, kysytään, olenko nyt rahaton. Seuraavaksi vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin. |
1. Miten minulla oli varaa lähteä tällaiseen reissuun?
- Olen rahoittanut opintoni töissä käymällä, en lainalla. Olihan se rankkaa, mutta kun tiesi sen olevan väliaikaista, niin kyllä sitä vaan jaksoi. En ole haalinut myöskään omaisuutta, johon olisi tarvinnut lainan. Eli mihinkään lainanlyhennyksiin ei mene rahaa.
- Perheessäni on vain 1 henkilö - minulla ei ole lemmikkejä, eikä lapsia (nämähän tunnetusti tulevat kalliiksi). Ja jos olisi jälkimmäisiä, en olisi edes saanut Work & Travel-viisumia. Että ihan peiliin voi katsoa, jos on elänyt yli varojensa.
- Kuukausi ennen reissua ja pari ensimmäistä viikkoa Uudessa-Seelannissa ovat tulleet kaikista kalleimmiksi. Piti ostaa rokotukset, lentoliput, uusi passi ja laukut, majoituksia, vuoden voimassa oleva bussilippu, yms. Näitä ostoksia varten tyhjensin yhden tilin, jolle olin pari vuotta laittanut rahaa.
2. Miten rahat ovat riittäneet?
- Sain kämppääni alivuokralaisen, joten sen suhteen kulut on +-0. Tässä on myös se hyvä puoli, että ompahan paikka, johon palata rauhassa muuttamaan 9 tunnin aikaeroa taas toiseen suuntaan. Ilman alivuokralaista olisin luopunut kämpästä ja myynyt kamat.
- Olen pienentänyt säästöön menevän rahan määrän reissun ajaksi. Maksan luottokorttilaskun aina kokonaan, ettei tarvitse maksaa korkoa (monet maksut ovat mahdollisia vain luottokortilla, vaikka minulla on myös Uuden-Seelannin pankkikortti).
- Koska minulla on Work & Travel-viisumi, täkäläinen veronumero ja pankkitili, voin mennä täällä ns. oikeisiin töihin. Työnhaku ei ole täällä niin työlästä kuin Suomessa. Käytännössä - jos osaat englantia ja menet CV:si kanssa työpaikkaa ilmoittavaan paikkaan käymään, saat todennäköisesti työn. Ei nämä työt mitään pankinjohtajan paikkoja ole, mutta en mä sellaista paikkaa hakisikaan.
3. Oletko reissun jälkeen rahaton?
- Todennäköisesti en. On sitä aiemminkin tullut tehtyä kaikkea vähemmän järkevää toimeentulon kannalta ja enemmän järkevää oman hyvinvoinnin kannalta - kuten otettua lopareita -, mutta kummasti tuota on asiat aina kääntyneet parempaan päin. Konkreettisesti auttaa esimerkiksi se, että vielä reissun jälkeen on säästöjä.
- Vaikka teen epämääräistä freelancer-etätyötä, siitä saa ihan oikeaa palkkaa. Ennen tein töitä ravintola-alalla ja niihin palkkoihin tottuneena rahaa kuluu vähemmän kuin mitä sitä tilille tulee. Olin myös pitkään opiskelija, sillä olen lukion jälkeen hankkinut kaksi korkeakoulututkintoa - näinä vuosina ei reissuja tehty.
- Aktiviteetteihin on mennyt satoja dollareita, mutta niistä saatuja kokemuksia ei voi rahassa mitata. Kaikkea tarjolla olevaa en ole tietenkään tehnyt, koska ei mua esimerkiksi joku benji-hyppy voisi vähempää kiinnostaa. Monet kokemukset ovat myös olleet ilmaisia.
Eli lyhyesti sanottuna - kukin tekee omat valintansa sen suhteen, mihin rahansa käyttää. Mulle ei ole tärkeää omistaa asioita kuten auto, talo, kesämökki tai moottoripyörä, jotka jollekin toiselle taas ovat elinehto. Sitoutuminen asioihin tai ihmisiin ei myöskään ole oikein koskaan ollut mun juttu - ei ole edes ollut koti-ikävä, vaikka ollaan kohta jo 5 kuukautta oltu reissussa. Jos ei pidä rutiineista, eikä kanna huolta huomisesta, mutta vähän miettii raha-asioitaan, kenellä vaan on mahdollisuus lähteä puolen vuoden reissulle. Kliseisesti: jokainen on oman onnensa seppä, eikä raha tuo onnellisuutta, mutta kukin tekee sillä itsellensä mieluisat valinnat.
Karkkikaupungissa nautiskelemassa, sivistyksen ulottumattomissa entisessä työmiesten leirissä, lintusaarella ja karjasuojassa 19.-28.3.
Eteläsaaren luuppimme oli pähkinänkuoressa seuraavanlainen: Queenstownista Milford soundiin päiväristeilylle, 1 yö Gunn's campissa, Tuataperen kautta Bluffin satamaan, lautalla Stewart Islandille 3 yöksi - jossa päiväretki Ulva-saarelle - , takaisin Bluffin satamaan ja siitä menomatkaan verrattuna suorempaa reittiä paluu Queenstowniin. Oheiseen karttaan on merkattu pieni Ulva-saari punaisella nuolella ja lauttamatka Stewart Islandille violetilla viivalla. |
Queenstown 19.-22.3.
Etelärannikon kierros alkoi tosiaankin Queenstownista, jossa olimme 3 yötä. Majoituimme siellä Aspen lodge-nimisessä hostellissa tavalliseen tapaan 2 hengen huoneessa. Hostelli oli ihan ok, mutta ei mitenkään erikoinen. Koska teimme edellisessä kohteessamme Wanakassa aika paljon aktiviteetteja, en tehnyt nyt mitään kovin ihmeellistä. Kelitkin olivat aika sateiset. Kävin kuitenkin kaupungilla pyörimässä - kampaajalla leikkaamassa reissussa rähjääntynyttä tukkaa 10 senttiä, ostamassa kirjan, ravintoloissa nautiskelemassa, yms... Kaupunki oli oikein viihtyisä ja sopivan kokoinen. |
Gunn's Camp 22.-23.3.
Lähdimme ensilumen yön aikaan saaneesta Queenstownista 8 aikaan torstaiaamuna kohti eteläsaaren syrjäisintä kohdettamme Gunn's camp:ia. Matka kesti jälleen koko päivän, sillä matkan varrella pysähdyimme useamman kerran pidemmille ruokatauoille ja lyhyemmille kuvanottotauoille. Matkan varrelle mahtui myös risteily Milford Sound:lla, jolla näimme korkeita kanjoneita, upeita maisemia ja jo aiemminkin kohtaamiamme hylkeitä. Sää ei ollut mikään parhain mahdollinen, mutta ei sentään onneksi ihan kaatamalla satanut koko päivää. Kuskina meillä oli jo pohjoissaaren Lake Aniwhenua-Taupo-väliltä tuttu kuski Skippy. Monet Milford sound-kävijät varmaan majoittuvat Gunn's campissa, sillä majoitusvaihtoehtoja ei ihan hirveästi ole, jollei halua ajaa tuntikausia yhden päivän aikana. |
Gunn's camp oli hyvin alkeellinen paikka. Siellä sähköä saadaan generaattoreilla ja se riittää käytännössä vain valoihin, jotka sammuvat kymmeneltä illalla ja syttyvät jälleen seitsemältä seuraavana aamuna. Internet-yhteyttä ei ole - sen kantama loppuu jo kymmeniä kilometrejä ennen kohdetta. Kohteessa ei luonnollisesti ole myöskään jääkaappeja, mitään pienkodinkoneita tai viihde-elektroniikkaa. Pieni keittiö siellä sentään oli, jossa kokattiin kaasukeittolevyillä. Majoitusvaihtoehtoina oli teltat tai pikku mökkeröt. Mökeistä useimpia lämmitetään puulla. Me majoituimme mökissä, jossa oli patteri, joten oli aika kylmä aamulla kun ei se patterikaan toiminut iltakymmenen jälkeen ja eristys rakennuksessa oli suomalaisen leikkimökin luokkaa. Suihkuja ei tullut testattua, sillä kuumaa vettäkin oli saatavilla vain rajoitetusti. |
Stewart Island 23.-27.3.
Stewart Islandin pienestä asukasmäärästä johtuen siellä voi bongata monia eläimiä. Olinkin bongailujen suhteen aika onnekas - näin saarella pingviinejä ja kiwi-lintuja. Pingviinit olivat tosin vain meressä, että ihan kokonaisena en niitä nähnyt. Kiwi-lintuja näin kaksi. Ilmeisesti nämä olivatkin vasta ensimmäiset kiwi-bongaukseni, sillä se liikkuu tavallisesti vain pimeän aikaan. Eli todennäköisesti Russelissa helmikuussa näkemämme linnut olivat Veka-lintuja, hups. Muita saarella tekemiäni aktiviteetteja oli mm. pubivisa ja päiväretki viereiselle pikkusaarelle. |
Ulva-saaren eläimiä
Oikeastaan ainoa asia, mikä jäi Stewart Islandilla näkemättä, oli etelän revontulet. Niitä joskus näkyy, mutta nyt oli ilmeisesti liian pilvistä. Pingviinit olisi ollut myös kiva nähdä kunnolla. Kaikenkaikkiaan aika saarella oli mukavaa. Siellä ei ollut mitkään kiskurihinnat, mikä oli aika yllättävää - seuraavaksi lähimmät kaupat ja ravintolat kun ovat tunnin lauttamatkan päässä. Lähtöpäivänä emme tehneet enää mitään erityistä, lautta eteläsaarelle lähti takaisin iltapäivällä. Kuskina Bluffista Queenstowniin oli jo pohjoissaarelta tuttu Rollex. Maisemat olivat jälleen melkoiset, mutta niistä jäi kuvat vain muistoihin. |
Queenstown 27.-28.3.
Olimme Queenstownissa vasta illalla. Majoituimme karjasuojassa (eli samassa huoneessa toisten Stray-matkaajien kanssa) Base-hostellissa, sillä se oli helpoin vaihtoehto tällaiselle yhden yön välipysähdykselle. Ei tullut tosin nukuttua kovin hyvin, sillä huoneessamme oli yksi tyttö, joka yski koko yön... Kävimme vain istumassa ns. viimeistä iltaa ja täydentämässä karkkivarastot toisten Stray-matkaajien kanssa Queenstownissa ollessamme. Osa Stray-matkaajista jää kaupunkiin pidemmäksi aikaa, mutta kohtaamme ehkä jossain vielä myöhemmin. Matka jatkui varhain tiistai-aamuna kohti vuoria uuden kuskin kyydillä. |
Kuvapysähdys matkalta Mount Cookiin
Seuraavat kohteemme ovat Mount Cook ja Christchurch.
Turistikylässä ja havaitsemassa ensimmäisiä syksyn merkkejä 11.-19.3.
Franz Josef 11.-15.3.
Tähän astisista kohteista Franz Josef on ollut itselleni vähiten mieluinen. Se on tosiaankin täysin turistikaupunki, eikä siellä ole ollenkaan niin sanottua normaalia elämää. Kylällä on yksi pieni ruokakauppa, turistikrääsäkauppoja, ravintoloita ja helikopteriyrittäjiä. Jäätikköön liittymättömät aktiviteetit ovat kiwi-lintutalo ja kuumavesialtaat - kumpikaan niistä ei tällä erää kyllä kiinnostanut. Sulavan jäätikön takia alueella on kosteaa ja selkeällä säällä helikoptereitten pörräys kuuluu aamusta iltaan. Monet käyvätkin olemassa kohteessa yhden päivän ilmeisesti luottaen siihen, että on hyvä sää ja pääsee tekemään sen helikopterireissun. |
Wanaka 15.-19.3.
Wanakassa hankimme myös uusia kokemuksia: ensimmäinen oli 30 kilometrin maastopyöräily jo hieman syksyisissä maisemissa, toinen oli lentäminen pienkoneella ja kolmas oli viinitilavierailu maisteluineen. Kuten arvata saattaa, erityisesti lentäminen oli hieno kokemus, vaikka se olikin vain lyhyen kierroksen tekeminen Wanakan yllä. Maastopyöräillessä näimme muunmuassa jo kellastuneita lehtiä ja Rippon-viinitilavierailulta mukaan tarttui pullo sauvignon blanc-viiniä. Sen nautiskelimme jo samana iltana rannalla, jossa oli pianisti esiintymässä. |
Kaiken kaikkiaan Wanakan aika oli oikein mukavaa. Vielä lähtöpäivällekin mahtui yksi aktiviteetti: Puzzling world. Se oli vähän kuin Suomen Heureka, ihan hauska paikka. Vietimme toistemme lisäksi Wanakassa aikaa myös englantilaisen Jennyn kanssa, johon tutustuin Stray-bussissa ja joka myös viipyy kohteissa pidempään. Minä myös tein tavalliseen tapaan vähän töitä. Päivät olivat vielä lämpimiä, vaikka syksy uhkaavasti lähestyykin.
Seuraavat kohteemme ovat Queenstown, Gunn's Camp ja Stewart Island.
Nyt kun Pohjoissaari on valloitettu, ajattelin muistella menneitä ja listata huonoimpia ja parhaimpia asioita siitä pienin perusteluin. Mainitsen jokaisesta huonosta kokemuksesta myös jonkun hyvän asian ja päinvastoin, ettei menisi pelkäksi haukkumiseksi tai kehumiseksi. Hinta-laatusuhde on syy päästä jommalle kummalle listoista. En laita kohteita huonommuus- tai paremmuusjärjestykseen. Useimmat mainituista ravintoloista ja majapaikoista olen myös arvostellut jollain muulla foorumilla - esimerkiksi hostelleja BBH:n ja ravintoloita Googlen arviointisivulla. |
Ravintolat
Fat camel, Whangarei
+ Maukasta ja monipuolista israelilaista ruokaa. Rento palvelu. Parasta halloumia, mitä olen koskaan maistanut. Pieni, mutta ei liian täyteen sullottu ravintolatila.
- Toisella käyntikerralla lammas oli vähän haaleaa.
Pig & Whistle, Rotorua
+ Perinteinen ruokapubi, maukkaat ja kookkaat annokset. Kiva henkilökunta.
- Ruoan odottamisaika tuntui pitkältä nälkäisenä, mutta paikka oli tosi suosittu. Hankala keksiä muutakaan valitettavaa...
México, Wellington
+ Todella hyvät maut ruuissa ja huomaavainen palvelu, vaikka on ketjupaikka. Paljon sisustuselementtejä ja meksikolaistyylisiä taidetta.
- En tykännyt ananasmargaritasta - vähän typerä valittamisen aihe, mutta en muutakaan keksinyt!
Occidental, Auckland
+ Belgialais-uusi-seelantilainen ruokapubi, jonka listalta jokainen löytää jotain. Itse testasin savustettua lohta ja lihapataa, molemmat olivat oikein maukkaita.
- Toisella käyntikerralla meidän tarjoilija oli todella kypsän oloinen hommaansa.
@Siam thai, Taupo
+ Pieni, rento aasialaispaikka, josta monet myös hakivat ruokaa mukaan. Nätin näköiset ja herkulliset annokset. Ystävälliset työntekijät.
- Sisustus oli vähän nuhjuinen.
Duke of Marlborough tavern, Russell
+ Mutkaton palvelu. Paras päivän kala-annos, minkä olen koskaan syönyt. Tilava terassi ja muutenkin hyvä ravintolatila. Hanajuomista tarjottiin maistiaisia.
- Monet asiakkaat kävivät terassilla lukemassa ruokalistaa ja lähtivät pois kun eivät tajunneet, että se on kaksipuoleinen - eli menun ulkoasua voisi miettiä uudelleen.
Abracadabra, Rotorua
+ Herkulliset ruuat ja rento henkilökunta. Kaksi terassia ja paljon myös istumapaikkoja sisällä. Itämaalaistyylinen, kiva sisustus.
- Kerran (käytiin täällä kolmesti) jouduin odottamaan juomaa pitkään, heh.
Huonoimmat
32° degrees, Paihia
- Otin jättikatkarapuja ja ne oli niin ylikypsiä, että ihan kuin olisi purukumia syönyt. Kanasalaatti taas oli mauton ja vetinen. Tämä satamassa oleva ravintola varmaan luottaa siihen, ettei turisteilla ole aikaa valittaa ruuasta ja odottaa uutta annosta. Ja myös siihen, että aina tulee uusia turisteja syömään...
+ Ravintola on kauniilla paikalla ja henkilökunta hyväntuulista.
Nakontong, Thames
- Ruokatilaus tuli arveluttavan nopeasti. Aasialaiseksi paikaksi alimaustettua ruokaa.
+ Laadukkaat raaka-aineet ja ystävällinen palvelu.
Jack Hackett’s Irish Pub, Wellington
- Kuivat, mauttomat ruuat. Matkakumppanin juustohampurilaisessa oli ehkä 50 grammaa juustoa, jos sitäkään. Minun medium-pihvi oli kypsä. Naapuripöytä vaikutti myös pettyneeltä annoksiinsa, eli hyvä paikka juomiseen...
+ Ravintolatila oli viihtyisä.
Sabroso, Rotorua
- Mauttomat ja yksinkertaiset ruuat. Tarjoilija oli pihalla kuin lumiukko. En todellakaan ymmärrä, miten ravintola on voinut saada niin hyviä arvosteluja TripAdvisor:ssa.
+ Margarita oli hyvää.
Majapaikat
Bunkdown lodge, Whangarei
+ Täällä oli 2 keittiötä ja olohuonetta sekä piha-alue eli hyvin tilaa olla muuallakin kuin omassa huoneessa. Todella siistiä ja hyvin varustellut keittiöt pieneksi hostelliksi. Avuliaat ja ystävälliset omistajat. Rauhallisella alueella.
- Wifi-yhteys ei oikein toiminut.
AirBnB / Sean & Maree, Thames
+ Oma, yksityinen, viihtyisä pala talosta puskien keskeltä. Rennot, vieraanvaraiset omistajat. Hyvä nettiyhteys. Kaikki tarvittava lyhyen kävelymatkan päässä. Öisin kuului joen liplatus ja kaskaitten siritys.
- Koska oltiin puskassa, sisälle tuli paljon jos jonkinnäköistä ötökkää.
Central Backpackers, Rotorua
+ Siistit tilat, lillumisallas, hyvä nettiyhteys ja avuliaat omistajat. Pieni ja hiljainen.
- Jääkaapit liian ahtaat ja siellä olevat ruuat saattoivat jäätyä.
Raetihi Holiday Park, Raetihi
+ Oma pikku mökki leirintäalueelta halvemmalla kuin mikään ottamamme hostellihuone. Hyvän varustelun keittiö. Bussipysäkki 50 metrin päässä. Huomaavaiset, mukavat omistajat.
- Wifi-yhteys ei oikein toiminut.
Huonoimmat
Base, Auckland
- Ylihintainen majoitustehdas, alimitoitettu keittiö sadoille ihmisille. Kulahtanut.
+ En tiedä oliko tuuria, mutta meidän huoneeseen ei kuulunut hirveästi melua.
AirBnB / Les, Hamilton
- Vuokralaisella käytössä tunkkainen kellarikerros. Suihku, vessa, jääkaappi, pesukone ja kokkailutarvikkeet samassa huoneessa. Makuuhuoneessa ei ikkunaa. Seurankipeä isäntä.
+ Hyvä wifi.
Frienz, Auckland
- Huonekalu pistorasian edessä, kuuma, toimimattomat koodisysteemit ovissa, matkakumppanin avainpantti jäi saamatta vastaanoton virheen takia, maksullinen ja uskomattoman hidas nettiyhteys.
+ Värikkäästi sisustettu.
Aktiviteetit
Polynesian Spa, Rotorua
+ Rentouttava, erilainen kylpylä. Lapsivapaa vyöhyke järven rannalla. Altaissa mineraalipitoinen vesi. Vaihtoehtoja lillumiseen ja uimiseen.
- Suihkut olivat vähän alkeellisia allasalueeseen verrattuna.
Hell’s gate-kylpylä, Rotorua
+ Sai sotkea itsensä mutaan ja sitten pestä sen pois. Nuorruttiin ainakin 10 vuotta!
- Kahvila oli ihan vitsi, olisi ollut kiva syödä jotain siinä kyytiä odotellessa.
Quarry gardens, Whangarei
+ Todella runsas puutarha vanhalla louhoksella. Laadukas kahvila.
- Oli aika pitkän taivalluksen päässä, mikä oli kyllä ihan oma vika...
Puutarha, Hamilton
+ Paljon erityylisiä, runsaita puutarhoita, joissa myös vesialueita ja pieniä rakennuksia.
- On kuulemma vuoden alusta asti ollut maksullinen.
Kävely Redwoodseissa (6 eri vaihtoehtoa), Rotorua
+ Nähtiin jättipuita, kuumia lähteitä, geysirejä ja merelle ihan ilmaiseksi kun jaksettiin "vähän" (= jälleen kerran jotain 15 km) taapertaa.
- Tuli kuuma, heh.
Waiotahi-kävelyreitti, Thames
+ Vaihtelevaa maastoa ja kasvillisuutta, pimeällä kiiltomatoja. Nähtiin myös siili ja opossumi (molemmat on tosin haittaeläimiä täällä).
- Luultiin tätä aika paljon lyhyemmäksi - olikin jotain 15 km. Kartanlukutaidossa on kehittämisen varaa..
Surffi-opetus, Raglan
+ Hyvä opetus, kärsivälliset opettajat. Onnistuin menemään muutaman aallon päällä ilman aiempaa kokemusta!
- Info päivän kulusta olisi ollut kiva tietää (Stray-kuskin vika), koko ryhmä myöhästyi.
Te Papa-museo, Wellington
+ Monia näyttelyitä, kaikille jotain, ilmainen. Ei mikään perinteinen, kuiva museo.
- Kaiken tutkimiseen tarvitsee useamman päivän aikaa.
Hole in the Rock-delfiiniristeily ja kävely Russellissa
+ Nähtiin risteilyllä delfiinejä ja Russelissa kiwi-lintuja. Risteily kävi kalliossa olevan reiän luona, josta olisi mahtunut purjehtimaan.
- Merenkäynnin vuoksi emme menneet kallion läpi.
Veta workshop, Wellington
+ Elokuvalavasteiden esittelypaikka, jossa sai hyvin käsitystä siitä, miten elokuvat tehdään.
- Odottelua eri osioitten välillä - olisi ollut hyvä, jos paikassa olisi ollut joku kahvila.
Huonoimmat
Tongariro Alpine crossing
- “Miljoona” ihmistä, suurin osa reitistä tylsää muovimatolla kävelyä.
+ Tulivuorimaisemat olivat ainutlaatuiset.
Hobbiton
- “Miljoona” ihmistä, ylihintainen.
+ Ensimmäinen kerta, kun kävin elokuvalavasteissa, eli sinänsä ihan hauska kokemus.
Cape Reinga
- Liian pitkä matka Paihiasta käsin käydä täällä (aamulla 7 lähtö ja illalla 6 takaisin). Päivä meni käytännössä bussissa istuen.
+ Paikka oli erikoinen- onneksi pysöhdyttiin matkan varrella usein ja oli tarinoiva kuski.
Allaselämää ja MUUTA MUKAVAA 3.-11.3.
Nelson 3.-7.3.
Lähdimme Wellingtonin hostellilta puoli seitsemän aikaan aamulla kohti satamaa. Suunnitelman mukaan Blueridge ferry-lautan piti lähteä klo 8, mutta se pääsikin matkaan vasta kymmeneltä. Pääsimme kuitenkin lopulta eteläsaarelle ja matka jatkui Pictonin satamasta Nelsoniin Stray-bussilla. Olimme perillä iltapäivällä ja kirjauduimme sisään Paradiso Backpackers-hostelliin, johon meillä oli matkasuunnitelmien muuttumisen vuoksi useampi varaus. |
Ensimmäisen yön nukuimme tavallisessa kahden hengen hostellihuoneessa ja 3 seuraavaa sellaisessa, jossa oli oma suihku ja wc. Hostellissa sai todellakin vastinetta rahoilleen, sillä siellä oli sauna, uima-allas ja palju sekä ilmainen aamupala, iltakeitto ja Internet. Päätimmekin tulla Paradisoon uudelleen viikoksi sitten kun eteläsaari on valloitettu eli reilun kuukauden kuluttua. Sitten on varmaan jo viileämpi, jolloin sauna on kyllä hyvä bonus.
Nelsonissa nautiskelimme saunasta ja altaista sekä kävimme parissa ravintolassa syömässä. Matkakumppani kiipesi myös Uuden-Seelannin keskipisteelle, itse pimputtelin etätöitä. Tähän kiertolaiselämään sopii kyllä kyseinen työmuoto todella hyvin. Onneksi aloin silloin 8 vuotta sitten miettimään, että "mitähän sitä lähtisi opiskelemaan, että joskus voisi tehdä etätöitä" - se ajatus ja ajatusta seurannut toiminta on johtanut oikein mukaviin olosuhteisiin.
Motueka 7.-8.3.
Majoituksemme Motuekassa oli todella siisti ja hyvin varusteltu leirintäalue. Yövyimme samassa huoneessa 3 saksalaisen kanssa. Alueella oli myös uima-allas, jossa tietysti kävin polskimassa. Lähtiessämme taas matkaan seuraavana aamuna saimme hauskan yllätyksen kun meille tuli jo kolmatta kertaa sama Stray-kuski! Matkalla Westportiin pysähdyimme mm. pienelle kävelyreitille, jossa näimme hylkeitä ja Weka-lintuja.
Westport 8.-11.3.
Tulopäivän aktiviteettinamme oli rento tutustuminen West cost brewery-panimoon heti kun saavuimme Westportiin. Maistelimme siellä 6 erilaista olutta ja yhden siiderin ja mussutimme oikein maukkaita hodareita eri lisukkeilla siinä sivussa. Ostin myös yhtä olutta sieltä mukaan. Vietimme Westportissa ollessamme aikaa toisten Stray-matkaajien kanssa tavanomaista enemmän, sillä tällä kertaa ryhmä oli vähän lähempänä meidän ikäluokkaa... |
Matka Westportista seuraavaan kohteeseen Franz Josefiin kesti koko sunnuntaipäivän - lähdimme matkaan aamuyhdeksältä ja olimme perillä puoli viideltä iltapäivällä. Matka oli pitkä ja mutkikas, mutta pysähdyimme sillä useamman kerran joko ihailemaan maisemia, jotain kylää tai evästämään. Näimme esimerkiksi pannukakkumuodostelmakalliot ja muutenkin upeaa länsirannikkoa. Onneksi meillä on aikaa viettää kohteissa useampi päivä - menisi aika raskaaksi, kun noin joka toinen päivä pitäisi vaihtaa kohdetta.
Seuraava viikko menee kohteissa Franz Josef ja Wanaka.
Uuden-Seelannin ilmapiiri on rento, luonto monipuolinen, hintataso alhainen, harrastusmahdollisuudet monipuoliset ja ravintolat hyviä. Kiertolaiselämä on tässä maassa helppoa - majoitusvaihtoehtoja on paljon ja asumisen mukavuustaso pysyy hyvänä, vaikka ei ole mikään Kroisos Pennonen. Tällainen freelancerin lurjuskin pääsee nauttimaan esimerkiksi hostelleista kuumavesialtaalla ilman vararikkoa. Nämä kaikki asiat ovat olleet positiivisia yllätyksiä, joita en osannut kuvitella Suomessa ollessani.
Kun tapahtuvat suunnitelmien muutokset ottaa mukisematta vastaan, pystyy reissusta nauttimaan enemmän. Vaikka alkuperäiset ajatukset muuttuvat, voi tilalle tulla jotain mukavampaa. Uusia, hyviä puolia on hankala huomata, jos vaan kiukkuaa sitä, kun jokin suunnitelma ei toteutunutkaan tai pitää tarpeettomasti kiinni toimimattomasta suunnitelmasta. Reissusuunnitelmaan kannattaakin suhtautua alati muuttuvana luonnoksena, joka täyttyy uusien ideoitten ja yllätysten kautta. Esimerkiksi - kun tulimme Uuteen-Seelantiin meillä oli...
- ... ajatuksena ostaa tai vuokrata pitkäaikaisesti auto ja hommasimme sitä ajatellen Suomessa kansainväliset ajokortit - mutta kun kuultiin vuoden voimassa olevasta bussilipusta, valittiinkin se vaihtoehto. Bussiyhtiön kautta ollaan sitten vuokrattu aktiviteetteja ja nähty alueita, joille ei välttämättä oltaisi omatoimisesti ajauduttu. Saatetaanhan me vielä se autokin vuokrata jossain vaiheessa, mutta ensin katsellaan maa päästä-päähän bussireitin varrelta käsin.
- ... vain viikoksi majoitus. Parin nukkumapäivän jälkeen aloimme suunnitella reittiä maan läpi ostettuamme bussiliput. Se suunnitelma on muuttunut nyt noin 5 kertaa. Olisimme voineet loputtomasti vertailla vaihtoehtoja ja majoittua verrattaen kalliissa Aucklandissa pidempään, mutta se olisi ollut aika lailla hukkaan heitettyä aikaa (ja rahaa). Kannatti vaan lähteä ja tilanteen mukaan tehdä tarvittaessa muutoksia! Auckland ei ollut varsinaisesti mikään meidän lempikaupunki, sillä kaikki isot kaupungit ovat lopulta aika samanlaisia. Monipuolisemmin näkee luontoa, kun lähtee muualle. Myös rantakohteet ovat olleet kivoja.
Näillä näkymin Uuden-Seelannin eteläsaaren valloituksemme on valmis huhtikuun alkupuolella, jonka jälkeen seikkaillaan vielä kuukausi ilman Stray-bussia omatoimisesti lempipaikoissa. Toukokuussa olisi sitten jo tultava takaisin Suomeen Hong kongin kautta. Ymmärrän kyllä ihan täysin surffipummeja, elämänmuutoksen tehneitä entisiä uraohjuksia, rennomman elämän perässä tänne tulleita ja kaikkia muita Uuteen-Seelantiin pysyvästi jääneitä ulkomaalaisia, joita olemme tavanneet - en itsekään olisi vielä valmis lähtemään keväällä. Todennäköisesti kuitenkin lähden ja jopa jään Suomeen. Voinhan mä sitten siellä ottaa sen lampaan kerittäväksi ja laittaa viinipöntön kämpän nurkkaan pulputtamaan.
Kaupunkistopin kautta korpeen ja edelleen pääkaupunkiin 26.2.-3.3.
Hamilton 26.-27.2. & Raetihi 27.-28.2.
Hyppäsimme Thamesista Intercity-bussiin maanantaiaamuna ja olimme perillä Hamiltonissa iltapäivällä. Majoituimme siellä Aquarius-motelliin, joka oli oikein viihtyisä ja hyvällä sijainnilla julkisella liikenteellä kulkevalle. Illalla kävimme Gothenburg-ravintolassa syömässä ja uimme motellin pienessä altaassa. Tiistaina matkasimme Hamiltonista Raetihiin jälleen Intercityllä, jossa yövyimme samassa paikassa kuin edelliselläkin kerralla eli Raetihi Holiday Parkissa. Päivä oli sateinen, joten ei ollut intoa oikein puuhailla siellä mitään ihmeempää. Nämä kohteet eroavat toisistaan niin, että Hamilton on Uuden-Seelannin isoimpia kaupunkeja kun taas Raetihin keskusta on nähty 5 minuutissa. |
Wellington 2.-3.3.
Keskiviikkona lähdimme anivarhain taas matkaan Stray-bussilla määränpäänämme Wellington. Tällä kertaa prioriteettina oli päästä Wellingtoniin mahdollisimman pian, joten sillä yövyimme Hamiltonissa ja Raetihissa vain yhdet yöt ja matkustimme Intercityllä. Stray-bussi kulkee aina Thamesista reittiä Hahei-Hamilton-Raglan-Rotorua-Lake Aniwhenua-Taupo-Blue Duck station-Raetihi-Wellington ja kun melkein joka kohteessa on yövyttävä 1-2 yötä, se vaihtoehto olisi kestänyt aika paljon kauemmin. |
Wellingtonissa majailimme lauantaihin saakka. Olimme jälleen Lodge in the city-hostellissa, joka on minusta ihan toimiva budjettiratkaisu, mutta matkakumppanin mielestä ällöttävä. No, täytyy kyllä myöntää, että viikonloppumajoituksena se ei ollut ihan paras ratkaisu kun hostellin seinät ovat käytännössä paperia ja siellä majoittui mm. 2 polttariporukkaa. Wellingtonissa ollessamme kävimme jo tutussa Mexico-ravintolassa syömässä hyvää ruokaa ja Jack Hackett’s Irish pubissa syömässä vähemmän hyvää ruokaa. Matkakumppani myös laahusteli ympäri kyliä, kävi mm. Mount Victorialla ja puutarhoilla uudelleen. Itse tein lähinnä etätöitä hostellilla. Siinä sivussa opin mm. tunnistamaan 2 pulua, jotka tuntuivat pitävän hostellia kotonaan - aina kun ne häädettiin ulos, ne palasivat hetken kuluttua jostain kolosta takaisin.
Wellingtonissa oli taas mukava piipahtaa. Vaikka se on isompi kaupunki, se ei ole liian iso. Siellä on jotenkin kivempi tunnelma kuin esimerkiksi Aucklandissa. Lauantaiaamuna pohjoissaaren seikkailumme oli tältä erää valmis, kun lähdimme lautalla kohti eteläsaarta. Siellä meidän oli tarkoitus olla Abel Tasmanissa Nelsonin jälkeen 4 päivää, mutta alue koki Gita-syklonin takia mm. vesivahinkoja majapaikkaamme ja jouduimme jälleen kerran muuttamaan suunnitelmaa.
Eteläsaaren valloitus alkaa.
Seuraavat kohteet ovat Nelson, Motueka ja Westport.
KIRJOITTAJA
Oman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa.
KATEGORIAT
All
32° Degrees
623
Abel Tasman
Abracadabra
Aikaero
AirBnB
Akupunktio
Alanvaihtaminen
Alanvaihto
Alivuokralaisuus
Amici
Anzac
Aquarius Motel
Asenteet
Aspen Lodge
Auckland
Australia
Base
Bay Of Islands Bakery Kawakawa
Blue Duck Station
Blueridge Ferry
Botanica
Bridal Veil Falls
British Airways
Bunkdown Lodge
Butter Factory
Cape Reinga
Cathay Pacific
Cathedral Cove
Chasm
Chateau Franz
Choice Backpackers
Christchurch
Clutha
Cook Strait
Coromandel Bay
Coromandel Town
Devil's Staircase
Dickens Inn
Etätyö
Etätyö
Fat Camel
Fernando Pereira
Fierless
Franz Josef
Frienz
Frienz Backpackers
Geysir
Gita
Gold-mine-experience
Greenpeace
Gunn's Camp
Hahei
Hahei Holiday Resort
Hamilton
Hamilton Gardens
Hangi
Hellhole Of The Pacific
Hell's Gate
Hell’s Gate
Hobbiton
Hoki
Hole-in-the-rock
Hongkong
Hong-kong
Hostelli
Hotel Waterloo
Hot Water Beach
Hundertwasser
Hyvinvointi
Intercity
Interislander
Irtiotto
Itsenäisyyspäivä
Jack Hackett’s Irish Pub
Kaikoura
Kakadu
Karangahape Road
Karjalanpaisti
Kawakawa
Kenguru
Kiiltomato
Kiwi
Kohutapu Lodge
Koti-ikävä
Kotimatka
Kuumat Lähteet
Lake Aniwhenua
Laukkakisat
Learn To Fly
Learn To Fly NZ
Lentäminen
Linnut
Lodge In The City
Lontoo
Lord Of The Rings
Maastopyöräily
Manabus
Matamata
Matkailu
Matkavinkit
Matkustaminen
Ma Wan
Melbourne
México
Milford Sound
Motueka
Mount Cook
Mount Eden
Muutos
Muutoshalukkuus
Nakontong
Nelson
Noitapilli
Nordic Walking
Oban
Occidental
Otomuheke
Paihia
Pallokala
Pancake-rocks
Papukaijat
Paradiso Backpackers
Park Island
Picton
Pig-whistle
Pingviinit
Politiikka
Polynesian-spa
Presidentinvaali
Quarry-gardens
Queenstown
Raetihi
Raetihi-holiday-park
Raglan
Raglan-surfing-school
Raglan-surf-school
Rainbow-lodge
Redwoods
Red-woods
Rippon
Rotorua
Rotorua-central-backpackers
Russell
Russula-subvinosa
Sabroso
Saksalaiset
Scandinavian Shop
@Siam Thai
Siam Thai
Siili
Sonja Van Kerkhoff
Sosiaalinen Media
Split
Stewart Island
Stewart Island Backpackers
Stray
Sunrise Lodge
Suomalaiset
Suomen Sieniseura
Suomi
Suomi100
Talveksi Aurinkoon
Tapeka Point Russell
Taupo
Te Papa
Thames
The Duke Of Marlborough
The Occidental
Tongariro Alpine Crossing
Torakka
TripAdvisor
Uber
Ulva
Uusiseelanti
Uusi-seelanti
Uusiseelantilaiset
Veikkauksen Joulukalenteri
Veka
Velvet Burger
Veta Workshop
Vompatti
Waiotahi
Waiotapu
Waitomo
Wanaka
Wanaka Bakpaka
Wellington
Westport
Whakahoro
Whangamata
Whangarei
Wilsons Promontory National Park
Work & Travel
YHA
YHA Aoraki
YHA Westport
Yle Areena