Nyt kun täällä Uudessa-Seelannissa on ollut kylmät, sateiset ja tuuliset ilmat erityisesti muutaman viime päivän ajan, Suomeen paluun lähestyminen ei tunnu enää niin hirveältä. Syksy on siis saapunut, mutta kesä oli 5 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Sää on ollut poikkeuksellinen myös käytännössä maailmanlaajuisesti jo useamman kuukauden - Niagaran putoukset esimerkiksi jäätyivät ja lunta on satanut alueilla, joissa se ei ole tavallista. Näistä yllätyksellisistä keleistä huolimatta toivon kotimaassa olevan aurinkoista ja keväistä toukokuun loppupuolella kun kotiudun. Lunta on vaan kuulemma niin paljon vielä, että aika näyttää… Pidän siitä, että vuodenajat ovat selkeästi erilaiset, mutta vuosina 2015-2017 tuntui olevan Suomessa kyllä lähinnä yksi vuodenaika: talvet olivat vähälumisia, kesät sateisia ja kylmiä.
Pakkanen on oikeastaan ainoa sää, mitä Uudessa-Seelannissa ei koskaan periaatteessa ole (poissulkien vuorten huiput), mutta muuten sää kyllä tarjoilee monipuolisesti muita haasteita ja siitä nyt pari esimerkkiä. 1. Olemme tällä hetkellä Pictonissa, joka on Eteläsaaren pohjoiskärjessä ja josta on laivayhteys Pohjoissaarelle Wellingtoniin. Nuo laivat kuljettavat päivittäin satoja ihmisiä, autoja ja tavaralähetyksiä. Laivat eivät kuitenkaan kulkeneet esimerkiksi 10.-11.4. ollenkaan keskimäärin nelimetristen aaltojen takia. Luonnollisesti tämä pisti uusiksi monien ihmisten reissusuunnitelmat ja kun myrskytuulten aikana Internet ei oikein toimi, oli uusien jatkoyhteyksien ja majoituksien varaaminen käytännössä mahdotonta. 2. Tammikuussa riehui kategoriaan 5 (tuulennopeus 280 km/h) sijoitettu sykloni Gita Uudessa-Seelannissa ja ns. läheisillä Tyynen valtameren saarilla. Sen aikaan olimme Pohjoissaaren Rotorualla ja yksi nainen kuoli siellä autoonsa puun kaaduttua hänen autonsa päälle. Eteläsaarelle tuli paljon aineellisia vahinkoja. Kovimmin Gita iski kuitenkin pieneen saarivaltioon Tongaan, jossa kuoli 24 ihmistä. Se on Uudesta-Seelannista noin 2 400 kilometrin päässä. 3. Pictonia edeltävä kohteemme oli Kaikoura. Kyseinen kaupunki kärsi mittavat tuhot maanjäristyksen vuoksi reilu vuosi sitten ja vasta tammikuussa sinne vievän tien korjaukset valmistuivat myös raskaampia ajoneuvoja varten niin, että Stray-bussikin pystyi taas kaupunkiin ajamaan. Hostelli, jossa majoituimme, oli joutunut esimerkiksi vaihtamaan osan seinästä ja oven maanjäristystuhojen vuoksi. Siellä oli myös katto korjattu kahdesti ja silti se vuoti vieläkin keittiön kohdalta. 4. Monet tiet Uudessa-Seelannissa mutkittelevat jyrkkien vuorten rinteillä. Maaliskuussa rankkasateiden aikaan yksi tieosuus huuhtoutui pois esimerkiksi Blue Duck station:n vievältä pätkältä, jonne on vain yksi tie. Siellä olleet ihmiset pääsivät pois väliaikaista ilmasiltaa pitkin. 5. Näin syksyisin yöllä on vain muutama lämpöaste. Kun rakennusten eristys on leikkimökin luokkaa ja ikkunat ovat yksinkertaiset, missään hepeneissä ei todellakaan tarkene nukkua. Rakennuksia lämmitetään pistorasiaan kytkettävillä pattereilla, tulisijoja on ehkä yhdessä sadasta rakennuksesta - me ei olla nukuttu sellaisessa vielä kertaakaan. Olen Facebookissa muutamassa ryhmässä, joiden keskusteluja seuraan suht aktiivisesti. Muita Suomen kuulumisten tietolähteitäni ovat verkkolehdet kuten Hesari ja Iltasanomat. Ylen ohjelmat eivät näy enää ulkomailla edes Freedomen kautta, enkä ole muittenkaan suomalaisten tv-kanavien tarjontaa katsellut sitten joulun. Mutta nuo pari tietolähdettä riittävät kyllä sen havainnointiin, kuinka pienistä asioista suomalaiset jaksavat valittaa - lämmityskustannuksista, kuopista tiessä ja aura-autojen tuomista penkoista. Pari vinkkiä mielensäpahoittajille: väistä kuoppaa ja kolaa lumet. Sentään se tie on paikallaan, myrskytuulet tuskin yrittävät tappaa sinua ja kotonasi on lämmin.
0 Comments
Leave a Reply. |
KIRJOITTAJAOman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa. KATEGORIAT
All
|