"kuinka tähän tilanteeseen päädyttiin?" :)ENNEN
Olen entinen keittiömuija ja kun tein vielä kokopäivätyötä viitenä päivänä viikossa pääkaupunkiseudulla, ihmiset tuntuivat ajattelevan, että olen kiireinen, koska minulla "on ne työt". Oikeasti minulla oli tylsää töissä ja yksinäistä iltaisin, koska samalla paikkakunnalla ei asunut ketään kavereita. Ajattelin ensin jossain vaiheessa, että tilanne paranee työpaikkaa vaihtamalla. Kävin omakoti-messuilla ja ajattelin etsiväni oman pesän korvesta ja löytäväni sen kiinnostavamman työpaikan. No, se hyvä puoli niissä yksinäisissä illoissa oli, että oli aikaa ajatella ja hiffasin muunmuassa sen, että eihän mua ravintola-ala oikeasti kiinnosta. Palkkapäivinäkin meinasin kuolla nauruun. Olin vaan ajatunut niihin hommiin, kun ei mikään muukaan kiinnostanut. Tämän lisäksi asuin ihan väärällä puolen Suomea. Sen sijaan, että "hauki on kala"-maisesti yritin keksiä "Mikä mua kiinnostaa?", mietinkin sitä, että mitä haluan ja mitä en. Tajusin, että enitenhän mua ahdistaa rutiinit. Näin ollen päätin hakeutua opiskelemaan alaa, jonka kautta pääsisi tekemään mahdollisesti etätöitä tai projekteja. Valintani oli siis tietojärjestelmätiede. Pääsin opiskelemaan, otin kolmannet loparit puoleen vuoteen vakityöpaikasta ja vaihdoin toisen kerran kaupunkia aloittaen opinnot syksyllä 2010. Koska tunteella tehdyt päätökset ovat paljon yllätyksellisempiä kuin järjellä tehdyt, havahduin hyvin pian siihen, että nythän mä vasta köyhä olenkin. Aloinkin tekemään ravintolatöitä osa-aikaisesti opintojen ohella, sillä sen päätöksen tein, etten ota lainaa penniäkään, koska nykytyöelämä on niin epävarmaa. Vielä epävarmempaa on, mitä päähänpistoja itselle taas tulee, joten laina ei tuntunut yhtään hyvältä ratkaisulta. Valmistuin töissä käymisestä huolimatta tavoiteajassa - minulla oli ehkä hieman enemmän motivaatiota opiskella kuin suoraan lukiosta pullahteneilla junioreilla. Valmistumisen jälkeen aloin tekemään sähköisiä oppimateriaaleja etätyönä ja suhtauduin siihen pitkään sivutyönä. Olen tuolla sivutyöllä nyt sitten elättänyt itseni kahden vuoden ajan. Kannatti vähän pysähtyä pähkäilemään tulevaisuuttaan ja ennen kaikkea ryhtyä tekemään asian hyväksi jotain. Pelkkä haaveilu ja asioista jauhaminen on ihan turhaa, jos ei sitä toteutusvaihetta koskaan tule. NYT Ihmiset luulevat, että olen aina ja mihin vain käytettävissä, koska "sähän voit tehdä töitä milloin ja missä vaan". No, en voi. En voi vain harjoittaa sosiaalista elämää ja olettaa palkan tulevan tilille ihan itsestään. Eniten saan kotona aikaan ja jos on monta projektia meneillään, teen niitä limittäin. Projektien on oltava deadlineen mennessä valmiita, enkä todellakaan jätä mitään viimeiseen palautuspäivään. Aina saattaa tulla jokin kiireellisempi juttu tai teknisiä ongelmia, joihin pitää varautua. Varaudun myös siihen, että voin tarvittaessa olla läheisten ihmisten kanssa, eikä tarvitse kieltäytyä töitten vuoksi. Maksimityöpäiväni pituus on 8 tuntia ja teen sen mittaisia päiviä todella harvoin. Jos yrittää tehdä enemmän, ei pysy enää keskittymiskyky samalla tasolla. Merkkaan työtunneiksi vain sen ajan, mitä oikeasti töitä teen - eli mun työpäiviin ei kuulu kahvitaukokeskustelut, lounastreffit, eikä mikään muu sellainen "ynnä muu", mitä normaaliin toimistotyöhön kuuluu. Mulla ei myöskään ole vapaapäiviä tai lomia, mutta ei se kyllä haittaa. Mielummin teen joka päivä vähän kuin viitenä päivänä viikossa kahdeksasta neljään jotain perinteisempää työtä. Toinen harhaluulo on, että mulla on vaan käynyt tuuri, kun olen tällaisessa työssä. No, on varmaan sitäkin, mutta lähdin myös opiskelemaan oikeaa alaa ja tutustuin oikeisiin ihmisiin. Olen myös saanut aina lisää projekteja, joten olen varmasti jotain tehnyt oikein. Eikä niitä töitä tule tällaisille freelancerin lurjuksille lisää, jos työt tekee huonosti. Projekteja kun saa tehtäväksi maineen perusteella - aloin tosiaan kaksi vuotta sitten tekemään sähköisiä oppimateriaaleja "lisätyönä" ja sillä tiellä ollaan. Nykyään ihmiset tuntuvat myös loukkaantuvan siitä, jos joudun jostain kieltäytymään. Vaikka en ole lisääntynyt, eikä minulla ole varsinaisia työaikoja, niin kyllä mulla aina riittää jotain tekemistä. On outoa, että sen tylsän tappavaa keittiömuijan työn ajateltiin olevan aikaa vievää, mutta tämän nykyisen ei. Tietysti on mahtavaa kun on paljon kavereita ja tekemistä, mutta pitää ne asiallisetkin hommat saada hoidettua, että voi sitten hyvillä mielin olla kuin Ellun kanat. Olen viimeksi käynyt ulkomailla 10 vuotta sitten, jos ei pitkiä viikonloppuja lasketa. Kaiken tämän yllä selitetyn jälkeen tuntuu, että nyt todellakin ansaitsen tauon kaikesta.
0 Comments
Paljon on tehty jo järjestelyitä maasta poistumisen suhteen ja paljon on vielä tekemättä! Ja vaikka olen hullu sienestäjänainen, ei haittaa ollenkaan, vaikka tämän vuoden sienisesonkiaika jää hyödyntämättä näitten minulle harvinaisten matkajärjestelykiireitten takia.
Jo nyt väsynyt, mutta onnellinen - saatika sitten kuukauden kuluttua :)
|
KIRJOITTAJAOman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa. KATEGORIAT
All
|