Tämä päivitys on ajastettu julkaistavaksi kun olemme Hongkongissa. Pari ennenjulkaisematonta maisemakuvaa bussimatkojen varrelta Vaikka tämä matkapäiväkirja sisältää paljon kuvia upeista maisemista ja hienoista kokemuksista, blogia seuranneet jo tietävät, ettei reissumme Uuteen-Seelantiin mennyt ihan niin kuin olimme ajatelleet. Ajatushan oli, että reissaisimme JA tekisimme töitä. Selän takia sairaslomalaisena Suomesta lähtenyt matkakumppani on kuitenkin edelleen siinä kunnossa, ettei työnteko ole mahdollista. Hänen kuntoutumisensa takia olimme lähes joka kohteessa pidemmän ajan, ettei tervehtyminen ottaisi takapakkia. Näin ollen koko matka meni reissatessa ja työt jäivät tekemättä. Ei sekään huono asia ollut, mutta vaikka täällä upea luonto onkin, ei täällä sentään raha kasva puissa. Joka paikassa pidempään oleminen tarkoitti, ettei missään ehditty olemaan 18:aa päivää pidempään. Täkäläiset työnantajat kuitenkin odottavat yleensä vähintään kuukauden sitoutumista työpaikkaan, joten minunkin työnteko oli mahdotonta kun yhdessä matkustettiin. Täällä kun ei käytetä toimistojen kautta hankittavaa vuokratyövoimaa vaikka vain yhdeksi päiväksi kuten esimerkiksi Suomessa. Hain kyllä kiivihedelmä- ja viinitilalle loppumatkasta töihin. Kiivihedelmäpaikasta ei ymmärrettävästi kuulunut mitään, koska sinne etsittiin työntekijöitä vähintään kuukaudeksi. Viinitila otti yhteyttä, mutta sinne olisi pitänyt lähteä jo seuraavana päivänä ja olimme maksaneet jo majoituksemme eri kaupunkiin. Tosin - jos en olisi saanut alkuvuodesta lisää etätöitä Suomesta, minun olisi ollut pakko jäädä johonkin kohteeseen töihin Australian seikkailun jälkeen. Eli ainakin minulla olisi sitten jäänyt Eteläsaari kokematta. Lähdin reissuun kuitenkin sillä oletuksella, että teen täällä töitä kolmisen kuukautta. En tiedä, mitä matkakumppani olisi tehnyt, jos olisin lähtenyt johonkin töihin. Minähän meidän laukutkin raahasin reissun loppupuolelle asti, ettei se selän paraneminen ainakaan siitä ottaisi takapakkia. Työnteko ulkomailla olisi varmasti ollut avartava kokemus ja olisin kyllä halunnut nähdä tällä reissulla, mitä viinitilatyö on. Mutta onneksi sain lisää niitä etätöitä, niin pääsin Eteläsaarellekin vielä seikkailemaan. Odottamattoman pitkä tervehtyminen vaikutti luonnollisesti myös mielialaamme. Matkakumppanilla oli myös toistuvasti jotain pieniä vaivoja ja itsekin sairastin kerran oikein kunnolla. Kipeänä ollessa ei pahemmin ole juttutuulella ja tiettävästi seura tekee kaltaisekseen. Jos vaan tuijotetaan näyttöä, ei puhuta mitään ja vastaukset kysymyksiin ovat yhden sanan luokkaa, ei siinä kauan huvita pitää keskustelua yllä. Ymmärrän kyllä, ettei minun tarinoinnitkaan varmaan aina matkakumppania kiinnostaneet, niin hengailin sitten esimerkiksi hostellien yleisissä tiloissa tai tein omia juttujani tietokoneella. Olen kuitenkin tästä matkaseurueesta se sopeutuvaisempi osapuoli - aloin esimerkiksi pitämään Neuvostoliitoksi ristimäämme hostellia ihan kodikkaana, vaikka matkakumppanin mielestä se oli ällöttävä. Näistä muuttuneista kuvioista huolimatta saimme kuitenkin paljon mukavia muistoja matkalta. Olemme tunteneet toisemme yli 10 vuotta, emmekä riitaantuneet tälläkään reissulla. Ilmeisesti kumpikin tietää ne toisen ärsyttävät puolet ja pystyy elämään niitten kanssa - olemmehan asuneet kämppiksinäkin aikoinaan 3 vuotta. Matkakumppanilta on kyllä kysytty, että pärjääkö hän minun kanssa kun olen niin vahvaluonteinen ja minulta taas, että onko minulla mennyt hermot häneen. No, ihan yhtä lailla häntä on varmaan ärsyttänyt esimerkiksi minun nopealiikkeisyys kun minua saman asian puheeksi ottaminen kolmatta kertaa. Ja onhan se erilaista olla yhtäkkiä saman ihmisen kanssa joka päivä kun ollaan kumpikin totuttu yksin olemaan, mutta hyvissä väleissä täältä kotimatkalle lähdetään! Kotimatka
0 Comments
Ennen Uuteen-Seelantiin tuloa halusin nähdä pingviinejä, nauttia kesästä ja tutustua viinitilatyöhön sekä lampaitten keritsemiseen. Pingviinejä ei olla vielä nähty, mutta siihen on mahdollisuus eteläsaaren eteläisimmässä osassa. Kesästä ollaan päästy nauttimaan. Työt sen sijaan jäänevät tekemättä, koska matkakumppani ei ole työkuntoinen. Pidennettiin hänen paranemisensa takia myös kohteissa oloaikoja ja näillä näkymin lähes koko reissu menee kiertolaiselämää viettäen.
Uuden-Seelannin ilmapiiri on rento, luonto monipuolinen, hintataso alhainen, harrastusmahdollisuudet monipuoliset ja ravintolat hyviä. Kiertolaiselämä on tässä maassa helppoa - majoitusvaihtoehtoja on paljon ja asumisen mukavuustaso pysyy hyvänä, vaikka ei ole mikään Kroisos Pennonen. Tällainen freelancerin lurjuskin pääsee nauttimaan esimerkiksi hostelleista kuumavesialtaalla ilman vararikkoa. Nämä kaikki asiat ovat olleet positiivisia yllätyksiä, joita en osannut kuvitella Suomessa ollessani. Kun tapahtuvat suunnitelmien muutokset ottaa mukisematta vastaan, pystyy reissusta nauttimaan enemmän. Vaikka alkuperäiset ajatukset muuttuvat, voi tilalle tulla jotain mukavampaa. Uusia, hyviä puolia on hankala huomata, jos vaan kiukkuaa sitä, kun jokin suunnitelma ei toteutunutkaan tai pitää tarpeettomasti kiinni toimimattomasta suunnitelmasta. Reissusuunnitelmaan kannattaakin suhtautua alati muuttuvana luonnoksena, joka täyttyy uusien ideoitten ja yllätysten kautta. Esimerkiksi - kun tulimme Uuteen-Seelantiin meillä oli...
Näillä näkymin Uuden-Seelannin eteläsaaren valloituksemme on valmis huhtikuun alkupuolella, jonka jälkeen seikkaillaan vielä kuukausi ilman Stray-bussia omatoimisesti lempipaikoissa. Toukokuussa olisi sitten jo tultava takaisin Suomeen Hong kongin kautta. Ymmärrän kyllä ihan täysin surffipummeja, elämänmuutoksen tehneitä entisiä uraohjuksia, rennomman elämän perässä tänne tulleita ja kaikkia muita Uuteen-Seelantiin pysyvästi jääneitä ulkomaalaisia, joita olemme tavanneet - en itsekään olisi vielä valmis lähtemään keväällä. Todennäköisesti kuitenkin lähden ja jopa jään Suomeen. Voinhan mä sitten siellä ottaa sen lampaan kerittäväksi ja laittaa viinipöntön kämpän nurkkaan pulputtamaan. "kuinka tähän tilanteeseen päädyttiin?" :)ENNEN
Olen entinen keittiömuija ja kun tein vielä kokopäivätyötä viitenä päivänä viikossa pääkaupunkiseudulla, ihmiset tuntuivat ajattelevan, että olen kiireinen, koska minulla "on ne työt". Oikeasti minulla oli tylsää töissä ja yksinäistä iltaisin, koska samalla paikkakunnalla ei asunut ketään kavereita. Ajattelin ensin jossain vaiheessa, että tilanne paranee työpaikkaa vaihtamalla. Kävin omakoti-messuilla ja ajattelin etsiväni oman pesän korvesta ja löytäväni sen kiinnostavamman työpaikan. No, se hyvä puoli niissä yksinäisissä illoissa oli, että oli aikaa ajatella ja hiffasin muunmuassa sen, että eihän mua ravintola-ala oikeasti kiinnosta. Palkkapäivinäkin meinasin kuolla nauruun. Olin vaan ajatunut niihin hommiin, kun ei mikään muukaan kiinnostanut. Tämän lisäksi asuin ihan väärällä puolen Suomea. Sen sijaan, että "hauki on kala"-maisesti yritin keksiä "Mikä mua kiinnostaa?", mietinkin sitä, että mitä haluan ja mitä en. Tajusin, että enitenhän mua ahdistaa rutiinit. Näin ollen päätin hakeutua opiskelemaan alaa, jonka kautta pääsisi tekemään mahdollisesti etätöitä tai projekteja. Valintani oli siis tietojärjestelmätiede. Pääsin opiskelemaan, otin kolmannet loparit puoleen vuoteen vakityöpaikasta ja vaihdoin toisen kerran kaupunkia aloittaen opinnot syksyllä 2010. Koska tunteella tehdyt päätökset ovat paljon yllätyksellisempiä kuin järjellä tehdyt, havahduin hyvin pian siihen, että nythän mä vasta köyhä olenkin. Aloinkin tekemään ravintolatöitä osa-aikaisesti opintojen ohella, sillä sen päätöksen tein, etten ota lainaa penniäkään, koska nykytyöelämä on niin epävarmaa. Vielä epävarmempaa on, mitä päähänpistoja itselle taas tulee, joten laina ei tuntunut yhtään hyvältä ratkaisulta. Valmistuin töissä käymisestä huolimatta tavoiteajassa - minulla oli ehkä hieman enemmän motivaatiota opiskella kuin suoraan lukiosta pullahteneilla junioreilla. Valmistumisen jälkeen aloin tekemään sähköisiä oppimateriaaleja etätyönä ja suhtauduin siihen pitkään sivutyönä. Olen tuolla sivutyöllä nyt sitten elättänyt itseni kahden vuoden ajan. Kannatti vähän pysähtyä pähkäilemään tulevaisuuttaan ja ennen kaikkea ryhtyä tekemään asian hyväksi jotain. Pelkkä haaveilu ja asioista jauhaminen on ihan turhaa, jos ei sitä toteutusvaihetta koskaan tule. NYT Ihmiset luulevat, että olen aina ja mihin vain käytettävissä, koska "sähän voit tehdä töitä milloin ja missä vaan". No, en voi. En voi vain harjoittaa sosiaalista elämää ja olettaa palkan tulevan tilille ihan itsestään. Eniten saan kotona aikaan ja jos on monta projektia meneillään, teen niitä limittäin. Projektien on oltava deadlineen mennessä valmiita, enkä todellakaan jätä mitään viimeiseen palautuspäivään. Aina saattaa tulla jokin kiireellisempi juttu tai teknisiä ongelmia, joihin pitää varautua. Varaudun myös siihen, että voin tarvittaessa olla läheisten ihmisten kanssa, eikä tarvitse kieltäytyä töitten vuoksi. Maksimityöpäiväni pituus on 8 tuntia ja teen sen mittaisia päiviä todella harvoin. Jos yrittää tehdä enemmän, ei pysy enää keskittymiskyky samalla tasolla. Merkkaan työtunneiksi vain sen ajan, mitä oikeasti töitä teen - eli mun työpäiviin ei kuulu kahvitaukokeskustelut, lounastreffit, eikä mikään muu sellainen "ynnä muu", mitä normaaliin toimistotyöhön kuuluu. Mulla ei myöskään ole vapaapäiviä tai lomia, mutta ei se kyllä haittaa. Mielummin teen joka päivä vähän kuin viitenä päivänä viikossa kahdeksasta neljään jotain perinteisempää työtä. Toinen harhaluulo on, että mulla on vaan käynyt tuuri, kun olen tällaisessa työssä. No, on varmaan sitäkin, mutta lähdin myös opiskelemaan oikeaa alaa ja tutustuin oikeisiin ihmisiin. Olen myös saanut aina lisää projekteja, joten olen varmasti jotain tehnyt oikein. Eikä niitä töitä tule tällaisille freelancerin lurjuksille lisää, jos työt tekee huonosti. Projekteja kun saa tehtäväksi maineen perusteella - aloin tosiaan kaksi vuotta sitten tekemään sähköisiä oppimateriaaleja "lisätyönä" ja sillä tiellä ollaan. Nykyään ihmiset tuntuvat myös loukkaantuvan siitä, jos joudun jostain kieltäytymään. Vaikka en ole lisääntynyt, eikä minulla ole varsinaisia työaikoja, niin kyllä mulla aina riittää jotain tekemistä. On outoa, että sen tylsän tappavaa keittiömuijan työn ajateltiin olevan aikaa vievää, mutta tämän nykyisen ei. Tietysti on mahtavaa kun on paljon kavereita ja tekemistä, mutta pitää ne asiallisetkin hommat saada hoidettua, että voi sitten hyvillä mielin olla kuin Ellun kanat. Olen viimeksi käynyt ulkomailla 10 vuotta sitten, jos ei pitkiä viikonloppuja lasketa. Kaiken tämän yllä selitetyn jälkeen tuntuu, että nyt todellakin ansaitsen tauon kaikesta. Paljon on tehty jo järjestelyitä maasta poistumisen suhteen ja paljon on vielä tekemättä! Ja vaikka olen hullu sienestäjänainen, ei haittaa ollenkaan, vaikka tämän vuoden sienisesonkiaika jää hyödyntämättä näitten minulle harvinaisten matkajärjestelykiireitten takia.
Jo nyt väsynyt, mutta onnellinen - saatika sitten kuukauden kuluttua :)
|
KIRJOITTAJAOman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa. KATEGORIAT
All
|