Tämä päivitys on ajastettu julkaistavaksi kun olemme Hongkongissa. Pari ennenjulkaisematonta maisemakuvaa bussimatkojen varrelta Vaikka tämä matkapäiväkirja sisältää paljon kuvia upeista maisemista ja hienoista kokemuksista, blogia seuranneet jo tietävät, ettei reissumme Uuteen-Seelantiin mennyt ihan niin kuin olimme ajatelleet. Ajatushan oli, että reissaisimme JA tekisimme töitä. Selän takia sairaslomalaisena Suomesta lähtenyt matkakumppani on kuitenkin edelleen siinä kunnossa, ettei työnteko ole mahdollista. Hänen kuntoutumisensa takia olimme lähes joka kohteessa pidemmän ajan, ettei tervehtyminen ottaisi takapakkia. Näin ollen koko matka meni reissatessa ja työt jäivät tekemättä. Ei sekään huono asia ollut, mutta vaikka täällä upea luonto onkin, ei täällä sentään raha kasva puissa. Joka paikassa pidempään oleminen tarkoitti, ettei missään ehditty olemaan 18:aa päivää pidempään. Täkäläiset työnantajat kuitenkin odottavat yleensä vähintään kuukauden sitoutumista työpaikkaan, joten minunkin työnteko oli mahdotonta kun yhdessä matkustettiin. Täällä kun ei käytetä toimistojen kautta hankittavaa vuokratyövoimaa vaikka vain yhdeksi päiväksi kuten esimerkiksi Suomessa. Hain kyllä kiivihedelmä- ja viinitilalle loppumatkasta töihin. Kiivihedelmäpaikasta ei ymmärrettävästi kuulunut mitään, koska sinne etsittiin työntekijöitä vähintään kuukaudeksi. Viinitila otti yhteyttä, mutta sinne olisi pitänyt lähteä jo seuraavana päivänä ja olimme maksaneet jo majoituksemme eri kaupunkiin. Tosin - jos en olisi saanut alkuvuodesta lisää etätöitä Suomesta, minun olisi ollut pakko jäädä johonkin kohteeseen töihin Australian seikkailun jälkeen. Eli ainakin minulla olisi sitten jäänyt Eteläsaari kokematta. Lähdin reissuun kuitenkin sillä oletuksella, että teen täällä töitä kolmisen kuukautta. En tiedä, mitä matkakumppani olisi tehnyt, jos olisin lähtenyt johonkin töihin. Minähän meidän laukutkin raahasin reissun loppupuolelle asti, ettei se selän paraneminen ainakaan siitä ottaisi takapakkia. Työnteko ulkomailla olisi varmasti ollut avartava kokemus ja olisin kyllä halunnut nähdä tällä reissulla, mitä viinitilatyö on. Mutta onneksi sain lisää niitä etätöitä, niin pääsin Eteläsaarellekin vielä seikkailemaan. Odottamattoman pitkä tervehtyminen vaikutti luonnollisesti myös mielialaamme. Matkakumppanilla oli myös toistuvasti jotain pieniä vaivoja ja itsekin sairastin kerran oikein kunnolla. Kipeänä ollessa ei pahemmin ole juttutuulella ja tiettävästi seura tekee kaltaisekseen. Jos vaan tuijotetaan näyttöä, ei puhuta mitään ja vastaukset kysymyksiin ovat yhden sanan luokkaa, ei siinä kauan huvita pitää keskustelua yllä. Ymmärrän kyllä, ettei minun tarinoinnitkaan varmaan aina matkakumppania kiinnostaneet, niin hengailin sitten esimerkiksi hostellien yleisissä tiloissa tai tein omia juttujani tietokoneella. Olen kuitenkin tästä matkaseurueesta se sopeutuvaisempi osapuoli - aloin esimerkiksi pitämään Neuvostoliitoksi ristimäämme hostellia ihan kodikkaana, vaikka matkakumppanin mielestä se oli ällöttävä. Näistä muuttuneista kuvioista huolimatta saimme kuitenkin paljon mukavia muistoja matkalta. Olemme tunteneet toisemme yli 10 vuotta, emmekä riitaantuneet tälläkään reissulla. Ilmeisesti kumpikin tietää ne toisen ärsyttävät puolet ja pystyy elämään niitten kanssa - olemmehan asuneet kämppiksinäkin aikoinaan 3 vuotta. Matkakumppanilta on kyllä kysytty, että pärjääkö hän minun kanssa kun olen niin vahvaluonteinen ja minulta taas, että onko minulla mennyt hermot häneen. No, ihan yhtä lailla häntä on varmaan ärsyttänyt esimerkiksi minun nopealiikkeisyys kun minua saman asian puheeksi ottaminen kolmatta kertaa. Ja onhan se erilaista olla yhtäkkiä saman ihmisen kanssa joka päivä kun ollaan kumpikin totuttu yksin olemaan, mutta hyvissä väleissä täältä kotimatkalle lähdetään! Kotimatka
0 Comments
Koska matkamme on tämän hetkisen suunnitelman mukaan 7 kuukautta pitkä, en oikein koe olevani matkalla, vaan eläväni toisessa maassa. Teen samaa työtäkin kuin Suomessa, ainoastaan kesäisemmässä ympäristössä kuin mitä olen Suomessa koskaan nähnyt. Kasvit ovat vehreitä, valtavia ja niitä on paljon. Arki täällä koostuu matkasuunnitelmien tekemisestä, eri kaupunkien tutkailusta, työskentelystä ja kaikista pienistä arkisista askareista kuten ruuanlaitosta. Sama päivä kerrallaan-elämäntyyli on jatkunut täällä, mikä on oikein mukavaa. Suomessa saatoin singahtaa jonkun kaverin luo kylään pariksi viikoksi, täällä singahtelukohteet valitaan koko maan kattavan bussireitin mukaan. Koti-ikävä ei ole vaivannut, en edes oikein ymmärrä sitä. Ei mulla ole ollut kotia sen jälkeen kun muutin pois vanhempien luota vuonna 2005, erinäisiä vuokrakämppiä vaan. On tullut tehtyä useampikin muutto työ- tai koulupaikan takia ja myös kaupunkien sisäisiä muuttoja. Olen sopeutuvainen tyyppi ja kuten laulussakin sanotaan "mihin hän laski hattunsa, siellä oli hänen kotinsa". Eli minun koti on nyt kesäinen Uusi-Seelanti, joka todellakin kelpaa parin viime Suomen "kesän" jälkeen! Ihmisiäkään ei ole ikävä, kiitos internet-puheluiden ja sosiaalisen median. Tällä blogilla saa kätevästi raportoitua kuulumiset niille, joita kiinnostaa. Mielummin kuitenkin teen asioita kun puhun niistä. Jokainen on oman onnensa seppä, eli tekee niinkuin haluaa! En mä ainakaan odota keneltäkään mitään, ehkä olen vaan liian itsenäinen tyyppi moiseen. Ei ole koskaan ollut tarvetta sitoutua mihinkään tai kenenkään, niin ei ole onneksi asuntolaina eikä kakarat Suomessa odottamassa. Matkakumppani harrastaa enemmän suoraan raportointia ihmisille Suomeen - olen mäkin henkilökohtaisempia videoita ja kuvia jonkun verran laittanut. Vaikka mitään kulttuurishokkia tai muuta elämisen tuskaa ei ole täällä sen kummemmin tullut, sentään netin käyttötottumukset ovat muuttuneet huonompien yhteyksien takia. En ollut "kännykkä kädessä kokoajan"-henkilö Suomessakaan, mutta onhan se outoa, kun nettiin ei pääse aina kun haluaa. Välillä ei ole edes puhelinkuuluvuutta ja joissain paikoissa joutuu maksamaan wifin käytöstä. Tähän mennessä kallein on ollut 5 dollaria kahden tunnin käytöstä, mikä on kyllä ihan hullua kun vertaa Suomen hintoihin. Tietokoneella tulee tehtyä eniten työjuttuja, luettua Hesaria ja lisättyä kuvia tähän blogiin. Tabletilla lähinnä kirjoitan tätä blogia. Puhelimen netistä kuluu eniten dataa kuvien varmuuskopiointiin, puheluihin ja pikaviestimiin tai sosiaaliseen mediaan. On mukavaa, kun ei ole mikään pakko minään päivänä tehdä jotain tiettyä asiaa kun ei jätä työjuttuja viime tinkaan, eikä ahdistu siitä, jos reissusuunnitelmat muuttuu. Alun perinhän meidän oli tarkoitus olla lyhyempään kohteissa ja viettää joulu Australiassa, mutta koska matkakumppanin selkä on niin huonona, olemmekin pidempään kohteissa ja Australia kutsuu näillä näkymin helmikuussa. Kaveri sieltä laittelikin viestiä, että lämpötila huitelee jossain 37:ssä, joten ihan kiva olla täällä, missä on "vaan" noin 25 astetta. Eteläsaaren valloitus koittaa sitten Australian jälkeen ja ehkä teemme niitä oikeitakin töitä sitten esim. viinitilalla. Toivottavasti matkakumppani paranisi edes sen verran, ettei tarvitse enää lääkitystä, vaan pääsee juomaan sitä viiniä :) Melko jouluiset on nämä tunnelmat. Jää harmaasuolattu kinkku ja piparit vain haaveeks tänä jouluna, mutta vaihtelu on vaan hyvästä!
teemalla "asioilla on tapana järjestyä" 10.-19.12.auckland 10.-12.12.Vietimme sunnuntai-iltapäivän ruuhkassa kun lähdimme Whangareista kohti etelää. Olimme illasta perillä Aucklandissa ja kävimme siellä oikein makoisalla iltapalalla Velvet burgerissa (valitsin kanahampparin homejuustolla, uppopaistetuilla suolakurkuilla, yms. oikein kevyillä vaihtoehdoilla, nams!). Yövyimme ensimmäisen yön matkakumppanini kaverin luona. Meidän piti olla siellä toinenkin yö, mutta etsimmekin uuden majapaikan muunmuassa siksi, ettemme ole häiriöksi aikaisen lähdön takia. Toinen Aucklandin yö meni sitten Frienz Backpackers-hostellissa, joka oli oikein siisti ja viihtyisä. Frienz Backpackers:ssa kuitenkin tajusimme "pikku" virheen matkasuunnitelmassamme noin klo 2130 kun lähtö Thamesiin oli seuraavana aamuna 0730. Olin nimittäin varannut meille majapaikan 55 kilometrin päästä Stray-bussin pysäkistä, hups! Tervetuloa vaan oman elämänsä Peppi Pitkätossun matkoille, ei tule tylsää hetkeä :D Noh, siinä sitten pallottelimme hetken erinäisiä vaihtoehtoja. Lopulta laitoin varauspyynnön majoituksesta taas AirBnB:n kautta ja aloimme nukkumaan sekä jännityksellä odottamaan vahvistusta... Thames 12.-17.12.... Vahvistus Thamesin majapaikasta tuli seuraavana aamuna, juuri kun saavuimme perille eli noin 9:45. Majapaikan omistaja Sean tuli oma-aloitteisesti hakemaan meitä keskustasta ja käytti meitä vielä kaupassakin. Majapaikka sijaitsi vehreyden keskellä, lyhyellä matkalla keskustaan ja oli oikein viihtyisä ja siisti. Sean myös esitteli meille ympäristöä ja käytti meitä meressä uimassa. Että onneksi otin ensin sen väärän majoituksen, heh... Meressä polskimisen lisäksi muita Thamesin aktiviteettejamme olivat mm. vierailu kultakaivoksella ja markkinoilla, 17 kilometrin pikku vuoritaivallus sekä kiiltomatojen tutkailu Seanin vaimon Mareen kanssa. Thames oli kaunis merenrantakaupunki, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Teimme uusia eläinhavaintojakin: näimme niitä kiiltomatoja, opossumin, siilin ja TORAKAN. Paikallisten suhtautuminen asiaan oli "joo, niitä näkyy aina välillä kun ollaan täällä puskissa". Suomessa torakkahavainnon jälkeen olisi varmaan suoritettu joku 2 viikkoa kestävä myrkyttäminen kämppään ja varulta vielä naapuriinkiin.
Hahei 17.-19.12.Matka Haheihin oli aika pitkä, mutkikas ja sateinen. Bussimatka meni kuitenkin nopeasti tutustuessa muihin matkaajiin. Aktiviteettina oli Hot water beach:lla käyminen, jossa kaivetaan kuoppa itselle rantahiekkaan. Kuulostaa kohtalokkaalta, mutta tarkoittaa vaan sitä, että kun siinä kuopassa lilluu, siinä oleva merivesi lämpiää maan alla olevan geotermisen aktiisuuden eli tulivuoritaikojen takia ;) Me vallattiin jonkun toisen hylkäämä kuoppa ja olihan siinä ihan kiva lillua, mutta keli olisi saanut olla aurinkoisempi. Illalla oli yhteinen grilliruokailu muitten Stray-matkaajien kanssa. Hahei oli ensimmäinen kokemuksemme karjasuojasta. Tämä on minun ja matkakumppanini nimitys huoneille, jotka jaetaan ventovieraitten kanssa. Se oli itseasiassa ihan mukavaa vaihtelua ja huonetoverit olivat suurinpiirtein tuttuja, koska he tulivat samalla Stray-bussilla kohteeseen kuin me. Paikka oli siis Hahei holiday resort - oikein siisti ja viihtyisä paikka. Valitettavasti sää ei vain oikein suosinut, joten ei päästy varaamallemme paattiretkelle liian suurten aaltojen takia ja koska olimme kohteessa vain pari päivää, se jäi kokonaan väliin. Sen sijaan kävelimme Cathedral covelle, eli saimme jälleen yli 10 kilometrin päivälenkin heitettyä. Maisemat olivat jälleen sen arvoiset ja reissu oli kiva päättää meressä polskimiseen! Seuraava kohteemme on Hamilton, jossa olemme joulun yli.
Ajatuksia matkan varrelta: maailma ei pyöri ympärilläsi, mutta itsekkyys on ihan sallittua11/5/2017 Kun kerroin reissusuunnitelmistani ihmisille, monet ihmettelivät, miksi lähden. Miksi en lähtisi? Käsittääkseni 32-vuotiaan suomalaisen naisen on ihan sallittua näin vuonna 2017 tehdä mitä hän haluaa. Varsinkin, jos ei ole sitoutunut asioihin, eikä ihmisiin. Maailma ei lopeta pyörimistään, vaikka välillä vaihtaisikin sijaintiaan. Eläköön, vapaus!
Mutta kun tekee muille asioita - esimerkiksi hoitaa heidän lapsiaan / koiriaan, on muuttoapuna tai suunnittelee / toteuttaa juhlia - kukaan ei suhtaudu siihen oudoksuen. Miksi kivojen juttujen tekeminen toisille on arkipäiväistä, mutta omaa hyvinvointia ei arvosteta? Vietämme itsemme kanssa 24 tuntia päivässä joka päivä, joten omaan hyvinvointiin panostaminen on tärkeää! Toinen toistuva reaktio reissuni suhteen on ollut, että tulee ikävä, koska reissu on niin pitkä. Väittäisin kuitenkin, että puolisen vuotta menee kuin siivillä - varsinkin kun nykyään on niin helppo pitää yhteyttä! Täältä blogista voi lukea kuulumisia ja jos haluaa henkilökohtaisesti jutella, voi soittaa ilmaisen puhelun netin kautta. En lähtenyt tälle seikkailulle ihmisiä karkuun. En myöskään ollut onneton elämääni Suomessa. Lähdin, koska olen pitkään halunnut olla talven pois Suomesta. Täysin itsekkäistä syistä, siis. Kaiken lisäksi kaappasin mukaani hyvän ystäväni. Meille tulee varmaan tosi surkeat seuraavat kuukaudet :) |
KIRJOITTAJAOman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa. KATEGORIAT
All
|