Tämä on automaattisesti julkaistuvaksi laitettu, viimeinen Uuden-Seelannin matkan päivitys.

Haluan julkaista nämä kuvat, koska en nähnyt Uuden-Seelannin reissulla yhtäkään samanlaisten postilaatikkojen rivistöä - mikä taas kotomaassa on se vallitseva linjaus.

Blogi hiljenee, mutta ei katoa Internetin ihmeellisestä maailmasta mihinkään.
​Ehkäpä käytän tätä samaa osoitetta seuraavankin seikkailun raportointiin. ☺

Tässäpä kuvakoonti Uudessa-Seelannissa bongaamistani rakennuksista.

Toisaalta on kiva olla kotona itse valitsemiensa tavaroitten keskellä Marge-asu (aamutakki) päällä ylhäisessä yksinäisyydessä. Ja toisaalta on taas tosi haikeaa ajatella, että vielä alkuviikosta olin Uudessa-Seelannissa, jonne en välttämättä enää toiste matkusta. Ensi viikon ohjelmassa on esimerkiksi kavereitten näkemistä ja kummitytön sekä mummon syntymäpäivät. Elämäni on kyllä huomattavasti sosiaalisempaa Suomessa kuin mitä se oli Uudessa-Seelannissa ja se on tietysti hyvä asia.

Tämä päivitys on laitettu automaattisesti julkaistuvaksi kun olen kotimatkalla. 

Sanontahan kuuluu, että "matkailu avartaa", mutta mielestäni "muutos avartaa" on osuvampi. Näin siksi, että kyllä esimerkiksi lopputilien ottaminen, alan vaihtaminen ja uuden opiskelu on avartanut minua ihan yhtä lailla kun tämä puolen vuoden Uuden-Seelannin seikkailu. Listaan nyt muutamia täällä tulleita oivalluksia.

Jotkut sanat ovat täällä jotain ihan muuta kun vertaa kouluenglantiin.
Koulun englannin opetuksessa puhutaan aina Amerikan englannista ja Iso-Britannian englannista. No, on olemassa myös lukuisia muita maita, joissa äidinkieli on englanti ja kieleen on muodostunut niissä maissa omia piirteitään. Tässä joitain Uuden-Seelannin englannin sanoja, jotka on minulle kouluenglannissa opetettu aivan toisin.

​Hongkongin puuhastelujamme olivat uima-altaalla käyminen, laukkakisat ja markkinat. Kävimme myös ravintoloissa ja pyörimme Park Islandin sekä keskustan alueella, jonne pääsi lautalla noin puolessa tunnissa ja siitä tarvittaessa esim. metrolla eteenpäin. Koska tulimme Hongkongiin myöhään tiistai-iltana ja lähdimme varhain perjantaiaamuna, tämä oli aivan riittävä aktiviteettimäärä kahdelle päivälle yli 30 asteen lämpötilassa. Hongkongin hinnat eivät olleet niin korkeat kuin oletin. Esimerkiksi miedot alkoholijuomat (kaksi 0,5 l tölkkiä sai kaupasta ~1,5 €) ja taksimatkat (toiselle puolelle kaupunkia pääsi noin 6 €) olivat edullisia. Koska pienissä asunnoissa on yleensä hyvin yksinkertaiset keittiöt, ihmiset syövät paljon ulkona ja edullisiakin vaihtoehtoja on tarjolla.
​

​Vaikka tämä matkapäiväkirja sisältää paljon kuvia upeista maisemista ja hienoista kokemuksista, blogia seuranneet jo tietävät, ettei reissumme Uuteen-Seelantiin mennyt ihan niin kuin olimme ajatelleet. Ajatushan oli, että reissaisimme JA tekisimme töitä. Selän takia sairaslomalaisena Suomesta lähtenyt matkakumppani on kuitenkin edelleen siinä kunnossa, ettei työnteko ole mahdollista. Hänen kuntoutumisensa takia olimme lähes joka kohteessa pidemmän ajan, ettei tervehtyminen ottaisi takapakkia. Näin ollen koko matka meni reissatessa ja työt jäivät tekemättä. Ei sekään huono asia ollut, mutta vaikka täällä upea luonto onkin, ei täällä sentään raha kasva puissa. ​

Joka paikassa pidempään oleminen tarkoitti, ettei missään ehditty olemaan 18:aa päivää pidempään. Täkäläiset työnantajat kuitenkin odottavat yleensä vähintään kuukauden sitoutumista työpaikkaan, joten minunkin työnteko oli mahdotonta kun yhdessä matkustettiin. Täällä kun ei käytetä  toimistojen kautta ​hankittavaa vuokratyövoimaa ​vaikka vain yhdeksi päiväksi kuten esimerkiksi Suomessa. Hain kyllä kiivihedelmä- ja viinitilalle loppumatkasta töihin. Kiivihedelmäpaikasta ei ymmärrettävästi kuulunut mitään, koska sinne etsittiin työntekijöitä vähintään kuukaudeksi. Viinitila otti yhteyttä, mutta sinne olisi pitänyt lähteä jo seuraavana päivänä ja olimme maksaneet jo majoituksemme eri kaupunkiin. 

Tosin - jos en olisi saanut alkuvuodesta lisää etätöitä Suomesta, minun olisi ollut pakko jäädä johonkin kohteeseen töihin Australian seikkailun jälkeen. Eli ainakin minulla olisi sitten jäänyt Eteläsaari kokematta. Lähdin reissuun kuitenkin sillä oletuksella, että teen täällä töitä kolmisen kuukautta. En tiedä, mitä matkakumppani olisi tehnyt, jos olisin lähtenyt johonkin töihin. Minähän meidän laukutkin raahasin reissun loppupuolelle asti, ettei se selän paraneminen ainakaan siitä ottaisi takapakkia. Työnteko ulkomailla olisi varmasti ollut avartava kokemus ja olisin kyllä halunnut nähdä tällä reissulla, mitä viinitilatyö on. Mutta onneksi sain lisää niitä etätöitä, niin pääsin Eteläsaarellekin vielä seikkailemaan. 

Odottamattoman pitkä tervehtyminen vaikutti luonnollisesti myös mielialaamme. Matkakumppanilla oli myös toistuvasti jotain pieniä vaivoja ja itsekin sairastin kerran oikein kunnolla. Kipeänä ollessa ei pahemmin ole juttutuulella ja tiettävästi seura tekee kaltaisekseen. Jos vaan tuijotetaan näyttöä, ei puhuta mitään ja vastaukset kysymyksiin ovat yhden sanan luokkaa, ei siinä kauan huvita pitää keskustelua yllä. Ymmärrän kyllä, ettei minun tarinoinnitkaan varmaan aina matkakumppania kiinnostaneet, niin hengailin sitten esimerkiksi hostellien yleisissä tiloissa tai tein omia juttujani tietokoneella. Olen kuitenkin tästä matkaseurueesta se sopeutuvaisempi osapuoli - aloin esimerkiksi pitämään ​Neuvostoliitoksi ristimäämme hostellia ihan kodikkaana, vaikka matkakumppanin mielestä se oli ällöttävä.

Näistä muuttuneista kuvioista huolimatta saimme kuitenkin paljon mukavia muistoja matkalta. Olemme tunteneet toisemme yli 10 vuotta, emmekä riitaantuneet tälläkään reissulla. Ilmeisesti kumpikin tietää ne toisen ärsyttävät puolet ja pystyy elämään niitten kanssa - olemmehan asuneet kämppiksinäkin aikoinaan 3 vuotta. Matkakumppanilta on kyllä kysytty, että pärjääkö hän minun kanssa kun olen niin vahvaluonteinen ja minulta taas, että onko minulla mennyt hermot häneen. No, ihan yhtä lailla häntä on varmaan ​ärsyttänyt esimerkiksi minun nopealiikkeisyys kun minua saman asian puheeksi ottaminen kolmatta kertaa. Ja onhan se erilaista olla yhtäkkiä saman ihmisen kanssa joka päivä kun ollaan kumpikin totuttu yksin olemaan, mutta hyvissä väleissä täältä kotimatkalle lähdetään! 
​

1. Eläimet ovat aina ulkona
Kissat, koirat, kanat, lampaat, hevoset, lehmät ja possut ovat kokoajan ulkona. No - lehmät varmaan jossain vaiheessa päivää kävelevät johonkin lypsyautomaattiin, sillä karjathan ovat täällä satojen tai jopa tuhansien eläinten luokkaa. Kulkukoiria tai -kissoja ei näy, vaan ne ovat hyvinvoivan näköisiä ja niillä on yleensä pannat. Eläimillä on käytännössä vapaa liikkuvuus, vaikka ne eivät saisikaan vapaana kulkea. Vapaana kulkevat eläimet eivät tule oma-aloitteisesti ihmisen luo eivätkä ole aggressiivisia, vaan kielto on lähinnä lentokyvyttömien lintujen suojelun takia olemassa. 

2. Tatuoinnit
Kaikilla on tatuointeja, niitä on paljon ja ne ovat näkyvällä paikalla. Erityisesti maoreilla on tatuointeja ja niillä on myös merkitys: niistä näkyy suvun ja heimon tiedot. Maorinaisten leukatatuointi tarkoittaa puheoikeutta heimon kokouksissa.

3. Julkisen liikenteen puuttuminen
Bussivuoroja menee jonkun verran, mutta ei mitenkään tiheästi. Junia menee vielä harvemmin. Raitiovaunuja on vain Christchurchissa ja ne ajavat ainoastaan pientä turistirinkiä. Metroja ei ole. Käytännössä kaikilla on omat autot tai useita autoja ja teitten varsilla näkyy myös usein liftareita - niin paikallisia kuin turistejakin. Paikalliset myös ​tarjoavat kyytejä oma-aloitteisesti, jos selviää, että joku on autoton. Ollaan jouduttu vain kerran menemään taksilla täällä. 

4. Asuntoja ei eristetä ja ikkunat ovat yksinkertaiset
Päiväaikaan "lämpö otetaan talteen" pitämällä ikkunoita auki. Rakennuksissa on seinät, mutta siihenpä se sitten jääkin. Yöt ovat kylmiä, mutta asunnoista löytyy hyvin harvoin sähköpatteria kummoisempia lämmitysmuotoja.

5. Hostelleissa asuu Uuden-Seelannin kansalaisia tai sellaisiksi pyrkiviä
Lähes kaikissa hostelleissa, joissa olemme asustelleet, on ollut pitkäaikaisia asukkaita. He käyvät projektityyppisissä töissä, eikä heillä ole omaa asuntoa. Hostelleissa asuminen ei ole hirveän kallista, varsinkaan pienillä paikkakunnilla. Kiertolaiselämä on tässä maassa helppoa ja sitä voi jatkaa pitkäänkin - jos ulkomaalaisella on työpaikka, viisumia yleensä jatketaan.

6. Shekkejä käytetään vieläkin ja puhelinkoppeja näkyy kaduilla
Toisaalta tämän ymmärtää, koska maan luonnonvoimat ja Internet-yhteydet ovat niin arvaamattomat. Mutta kyllä se silti vanhanaikaiselta tuntuu. Lunastin Uudessa-Seelannissa elämäni ensimmäisen shekin kun hostelli oli epähuomiossa laskuttanut minut kahteen kertaan. 
​
7. Kirpparit ovat siistejä ja todella halpoja
Täällä ei ole itsepalvelukirpputoreja, eli oman kirpputoripöydän systeemiä. Sen sijaan ihmiset lahjoittavat tai antavat pientä rahasummaa vastaan ylimääräiset vaatteensa ja tavaransa kirpputorien pitäjille. Kaikki myynnissä oleva on uudenveroista. Olen esimerkiksi ostanut farkut dollarilla (noin 0,6 €), puseron 50 sentillä (noin 0,3 €), uudet lenkkarit 60 dollarilla (noin 36 €) ja huivin 5 dollarilla (noin 3 €), jota eri tavoin sidottuna olen käyttänyt toppina, kassina, hameena ja huivina. 

8. Asuvalintana kengät tai kengättömyys yhdistettynä shortseihin ja huppariin
Kaiken ikäisiä ihmisiä näkee kaupoissa, ravintoloissa ja ihan joka paikassa ilman kenkiä. Ei ne ole mitään köyhiä, se on vaan niiden tapa. Jos kengät on jalassa, ne ovat joko varvasvälisandaalit tai työsaappaat. Nauhakenkiä on vain turisteilla. Yleisin vaateyhdistelmä on huppari ja lyhyet shortsit - niin miehillä kuin naisilla.

9. Kaikki ovat ystävällisiä - ainakin päin naamaa
Täällä jutustellaan niitä näitä ventovieraitten kanssa ja ollaan lähtökohtaisesti ystävällisiä. Kadulla vastaan käveleviä tervehditään (jos joku sattuu jopa tulemaan vastaan - yleensähän joka paikkaan ajetaan). Uudessa-Seelannissa on hyvä olla suomalainen - monet tietävät salmiakin, revontulet, maailmankuulun koulujärjestelmän ja jopa viimeisimmän "maailman onnellisin kansa on suomalaiset"-tunnustuksen. Saksalaisista ja aasialaisista ei niinkään pidetä. Saksalaisia pidetään töykeinä ja aasialaisten kielitaitoa huonona.

10. Säädöksiä ei ole kuten Suomessa
Uudessa-Seelannissa ei ole samaan tyyliin kaikennäkösiä lakeja ja määräyksiä kuten Suomessa. Hostellissa saattaa saada asua siivoustyötä vastaan, ilotulitteita saa ampua milloin huvittaa, verot ovat pienemmät, yms. pienempää ja isompaa eroa löytyy. 

Parhaimmat

South Sea hotellin ravintola, Stewart Island
+ Mutkaton tunnelma, hinnat kohdillaan, maukkaat ruuat, normaalit työntekijät.
- Pubivisan suosio taisi yllättää järjestäjät, se olisi voitu toteuttaa sujuvammin.

Portside Bistro & Bar, Westport
+ Hyvät kala-annokset, ammattimainen ja rento henkilökunta, kiva ilmapiiri.
​- Annokset todella isoja.

Huonoimmat

​623, Nelson
- Mauton ruoka, sitkeä pihvi, kyllästyneen oloiset tarjoilijat.
+ Ravintolatila oli iso ja viihtyisä.

Casa Publica, Christchurch
- Mauttomat, oudot ja pienet annokset. Ihan turhaan joku ihme salsan tekemisdemonstraatio pöydässä kun se oli vaan perusraaka-aineitten yhdistämistä.
+ Terassilla oli kiva hengailla ja pällistellä ihmisiä.

Parhaimmat

Paradiso BP, Nelson
+ 12 metrin uima-allas, palju, sauna, riippumattoja, ilmainen kahvi / tee, aamupala ja iltakeitto, siistit huoneet, 2 keittiötä, hyvä Internet-yhteys, mukava henkilökunta, yhteisissä tiloissa pyöri söpö kissa. 
- Huoneistojen puolella olevat huoneet ovat tunkkaisia.

Wanaka Bakpaka, Wanaka
+ Todella siisti, varmaan äskettäin rempattu, hyvän kokoinen keittiö, upeat näköalat Wanaka-järvelle, hyvä Internet-yhteys, pyörien vuokrausmahdollisuus, Eteläsaaren halvin 2 hengen huoneemme, kivat työntekijät.
- Ei ollut ilmaista syömistä tai juomista.

Huonoimmat

Chateau Franz, Franz Josef Glazier
- Epäsiisti, tunkkainen, todennäköisesti homeessa, ilmainen aamupala ja keitto ihan vitsi, netti ei toiminut, henkilökunta saattoi ilmestyä huoneeseen koputtamatta.
+ Hiljainen.

Gunn's camp, Fiordland
- Kylmä, alkeellinen, ei nettiä eikä puhelinkuuluvuutta, sähköä ei käytössä klo 22-07, osa keittiön / olohuoneen istumapaikoista vain tietyn bussiryhmän käytössä
- Puulämmitteiset kämpät olisi varmaan olleet ihan ok.

Parhaimmat

Lentäminen, Wanaka
+ Sai vähän ohjailla konetta ilmassa ja tehdä nousun ja laskeutumisen Wanakan yllä.
- Ohjaaja olisi voinut kertoa enemmän eri mittareitten toiminnasta.

Viinitilareissu + sieltä ostetun pullon nautiskelu piano-konsertissa rannalla, Wanaka
+ Viinitilalla oli ilmaista viiniä, upeat maisemat, esittely ja mukavia ihmisiä. Ostimme mukaan pullon, joka sattui olemaan kummankin suosikki 5 vaihtoehdosta ja lipitimme sen Wanaka-puun luona pianokonserttia kuunnellen.
- Menimme viinitilalle "Kumman kaa"-tyyliin fillareilla, tuli kuuma...

Ulva-saaren päiväretki, Stewart Island
+ Näin paljon eläimiä omassa elinympäristössään: meritähti, Veka, Kaka- ja Parakeet-papukaija, Tui, Robin, Oystercatcher, Albatrossi, lokkeja, haikaroita, Brown creeper, Wood pidgeon, merileijona, delfiinit... Lautan ja vesitaksin tyypit kertoivat paljon asioista. Saarella ei näkynyt paljon ihmisen vaikutusta luontoon.
- Meille ei koskaan selvinnyt, mitä pelastamallemme lokille lopulta tapahtui. 

Make a knife, Wakefield
+ Tehtiin teräksen palasta takomalla oma puukko ja puusta sille kahva. Puukon sai tehdä 90-prosenttisesti itse, pajan pitäjä teki vain vaikeimmat vaiheet (teroittaminen, oikean kulman leikkaaminen kahvan osiin) ja auttoi pyydettäessä.
- Paikkaan oli hieman haastavaa kulkea julkisilla.

Huonoimmat

Milford sound-risteily, Fiordland
- Vain parin tunnin kierros pienellä aluksella kovassa tuulessa ja sateessa, ylihintainen. Kuvia ei voinut ottaa sisältä ulospäin likaisten ikkunoitten takia, eikä ulkona tuulen takia. Eläimistä nähtiin vain hylkeitä aika kaukaa, joita oltiin jo nähty aiemminkin.
+ Maisemat olivat luonnollisesti hienot vuonossa isojen korkeuserojen keskellä.

Yleisesti ottaen Franz Josefin turistikylä
- Vain turisteja. Kosteaa sulavan jäätikön takia. Pääaktiviteettina jäätikkö, jonne olisi päässyt vain helikopterilla ja siitä hyvästä olisi köyhtynyt 400 dollaria. 
​+ Kylässä oli useampi, erityyppinen ravintola. 

Naamojahan ei tässä blogissa näy - nyt seuraa jatko-osa päivitykselle
​"Vain varvaskuvia ensimmäiseltä 4 kuukaudelta".

En pidä rutiineista. Fiiliksen mukaan meno ja kellon kyttäämisen minimointi on paljon mukavampi tyyli. Tästä syystä olen leipiintynyt joihinkin aiempiin työpaikkoihinikin - niissä mikään ei muuttunut, vaan päivät seurasivat toisiaan samankaltaisina. Olenkin pitänyt nykyisestä freelancer-tyylisestä etätyöstäni todella paljon, vaikka sillä nyt ei varsinaisesti mitään runsasta toimeentuloa ansaitsekaan. Kuitenkin, kun on takana 6 kuukautta matkustelua kaukana kotoa, jopa minä kaipaan joitain asioita, jotka siinä niin kutsutussa arjessani ovat toisin. Listaan nyt moisia ja kerron, miksi niitä asioita kaipaan.

1. Yksinolo
Olen aina ollut yksin ja viihdyn niin, yksinolo ja yksinäisyys eivät ole synonyymi. Normaalisti saan päättää, milloin olen yksin ja milloin seurassa. Täällä olen jakanut huoneen 1-10 ihmisen kanssa joka yö ja tehnyt arkisia juttuja joka päivä matkakumppanin kanssa. Kotioloissa minun ei tarvitse arvailla tai ristikuulustella toisen aikeita päivän suunnitelmien suhteen, eikä myöskään kertoa omista aikeistani kenellekään. Saan tehdä mitä huvittaa oman aikatauluni mukaan. Ehdotin kyllä matkakumppanille, että reissattaisiin omia reittejämme muutama viikko, mutta hän ei ollut siitä kiinnostunut. 

2. Oma sänky
Kotona minulla on 120 cm leveyttä käytettävissä nukkumiseen - täällä ollessa olen saanut tilaa yhtä ruhtinaallisesti vain itsenäisyyspäivänä kun otimme Suomi 100-juhlan kunniaksi motellihuoneen. Olen aika vauhdikas unissani, joten kaipaan sitä, että on tilaa. Matkakumppanikin on joutunut kärsimään erityisesti silloin, kun olemme joutuneet nukkumaan parisängyssä, enkä kyllä itsekään tykkää kyseisestä nukkumajärjestelystä yhtään… Kaipaan myös suomalaisten tyyliä pedata - täällä kun käytetään eniten lakana + täkki-systeemiä, ei yleensä pussilakanoita.

3. Siisti keittiö 
Vaikka kämpässäni on vain pieni keittokomero, kaikki siellä olevat ruuat ja tavarat ovat aina samasta paikasta saatavilla ja minun. Käytettävissä olevien raaka-aineitten suhteen on enemmän vaihtoehtoja kun näin reissatessa, koska kaikkea ei tarvitse kantaa mukana. Tilat ovat myös aina itseni jäljiltä, eli siistit. Näin reissatessa keittiöt ovat toistenkin käytettävissä kun hostelleissa enimmäkseen majailemme eli toisinaan myös ruuhkaisia ja sotkuisia. En todellakaan jää kaipaamaan hostellien täyteen tungettuja jääkaappeja, loppuun kuluneita kattiloita ja sulaneita muovikauhoja. 

4. Oma pesuhuone
Tähän liittyy vähän samat jutut kuin keittiöön - kaipaan sitä, että kamat ja tilat ovat aina saatavillla. On myös kiva, että kotona on pyykkikone aina käytettävissä, eikä tarvitse miettiä, ehtivätkö pyykit kuivua ennen seuraavaa kohdetta. Pesen kaikki mukanani olleet vaatteet vähintään 40 asteen pesulla kun kotiin pääsen - täkäläisetkin pesukoneethan ovat useimmiten vain kylmällä vedellä peseviä. Irrotettavat suihkut ovat myös harvinaisia täällä ja näin pitkähiuksisena henkilönä se on kyllä ärsyttävää. 

5. Tietyt ruuat ja niitten napostelu hömppää katsellen
Täällä ei oikein pidetä happamista ruuista - suolakurkut, punajuuret, rahkat, jogurtit, jne. ovat makeita. Olen tajunnut täällä ollessani, että syön aika paljon esimerkiksi kermaviiliä. Sen lisäksi kaupoista ei myöskään löydy muun muassa sillejä eikä salmiakkeja. Teen varmaan kaikista Suomen ihmeruuista kokoelman kun palaan kotiin ja napostelen niitä menemään katsellen jotain täysin aivotonta ohjelmaa. En ole niin kiinnostunut sarjoista, että alkaisin jotain tiettyä katsomaan, vaan enemmänkin kanavasurffailija - olen täällä ollessa katsonut tv:tä netistä viimeksi jouluna.
​
6. Puhelut ja kyläilyt
Välillä olisi kiva soittaa joku vaikka lounasseuraksi tai turista ihan muuten vaan. Mutta koska aikaero on tällä hetkellä 9 tuntia, minä yleensä nukun, kun olisi sopiva aika soitella ihmisille Suomeen. Olenkin soitellut oikeastaan vain vanhemmilleni täällä ollessa. Sairaslomalla oleva matkakumppani ei ymmärrettävästä syystä ole aina kovin puheliaalla tuulella. 
​
Todennäköisesti tämän Uuden-Seelannin seikkailun jälkeen saan nautiskella yllä listatuista asioista kyllästymiseen saakka ja vastavuoroisesti kaipaan kaikkia kiertolaiselämän hyviä puolia. Tämäkin teksti on kirjoitettu uima-altaan aurinkotuolissa makoillen ja ajastettu julkaistavaksi. Enpä usko, että ihan heti on rahkeita lähteä uudestaan tällaiselle yli puolen vuoden reissulle. Monia matkakohteita on kyllä jo pitkään ollut mielessä ja useimpiin niistä on huomattavasti yksinkertaisempaa lähteä kuin tänne, koska ne ovat lähempänä ja kyseisten maitten matkustuspolitiikka on erilainen. Niihin ei esimerkiksi tarvitse laatia kaiken maailman varallisuusselvityksiä ja muita vastaavia dokumentteja pidempää oleskelua varten, kuten Uuteen-Seelantiin. On siinä Euroopan vapaassa liikkuvuudessa siis myös jotain hyvää - vaikka äärinationalistit mussuttavatkin, että sitä vain hyväksikäytetään. 

Saavuimme illalla kuuden aikaan Wellingtoniin Interislander-paatilla ja kurvasimme ilmaisbussilla Waterloo-hotelliin. Se muistutti vähän kyllä "Neuvostoliittoa" eli Lodge in the city-hostellia, jossa olimme viimeksi... No, hintaansa nähden se oli ihan ok. Saatiin hotellin ravintolassa juomatkin puoleen hintaan ja ihan maukkaat ruoka-annokset, joten olimme tyytyväisiä. Koko päivän matkustamisen jälkeen ei oikein jaksanut ihmeempää tehdä, vaan prioriteettina oli ruoka ja uni. Aiemminhan olemme seikkailleet jo Wellingtonissa kuitenkin. Aamulla matka jatkui 7 aikaan Stray-bussilla kohti Aucklandia.

​Jätimme taaksemme Uuden-Seelannin aurinkoisimman kaupungin Nelsonin ja koko Eteläsaaren maanantaina kun menimme ensin Intercity-bussilla Pictoniin ja siitä Interislander-lautalla Wellingtoniin. Vaikka Eteläsaaren suunnitelmia sotki esimerkiksi Gita-myrsky ja sairastelu, oli siellä vietetty aika oikein mukavaa. Parhaita paloja olivat Wanakan pienkonelentäminen ja viinitilareissu, Stewart- ja Ulva-saarilla seikkailu sekä puukontekopäivä.

Uskon vakaasti positiivisen, eteenpäin suuntaavan ajattelun voimaan. Näkemykseni mukaan ilman sitä esimerkiksi sairastaisin usein, minulla ei olisi kavereita, enkä olisi valmistunut tavoiteajassa ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta. En mieti tekemättömiä töitä, vaan teen niitä tasaiseen tahtiin - ja kas, ne valmistuvat ajallaan! Välillä tietysti täytyy purnata asioista, puhdistaa ilmaa ja aina puhua suoraan, mutta turhanpäiväinen epäonnistumisissa ja vastoinkäymisissä vellominen on aivan turhaa. Kaikenmaailman paniikin lietsominen ja hätävarjelun liioittelu ovat myös asioita, joita pidän tarpeettomina. Ehkäpä tämän asenteen takia minun oli esimerkiksi helppo ottaa ja lähteä tälle puolen vuoden reissulle.

Matkakumppania sai sen sijaan jonkun aikaa houkutella tälle reissulle, mutta ollaankin sen suhteen ihan erilaisia ihmisiä. Minä olen toiminnan naisia, hän taas varautuu käytännössä kaikkeen ja ehkä vähän lietsookin sitä paniikkia. Eiköhän hän kuitenkin ole tyytyväinen siihen, että lähti! Jos hän ei olisi lähtenyt, olisin lähtenyt yksin ja reissusta olisi luonnollisesti tullut hyvin erilainen. Olisin esimerkiksi todennäköisesti käynyt töissä täällä puolet ajasta, kuten oli alkuperäinen ajatus ja asustellut useamman hengen soluasunnoissa. Ehkä seuraavalle reissulle lähdenkin yksin, mutta jos se on yhtä pitkä, kohteena ei voi enää olla Uusi-Seelanti. Tänne saa nykysääntöjen mukaan vuoden mittaisen viisumin vain kerran elämänsä aikana ja pitää olla alle 35-vuotias. Jatkoviisumia voi tosin hakea maassa ollessaan ja sen saa sitten yleensä vuodeksi kerrallaan.
​
Kuten monet muutkin ihmiset, myös minä olen vuosien varrella tutustunut kymmeniin ihmisiin eri oppilaitoksissa, työpaikoissa ja kaupungeissa. Osasta näitä ihmisiä on tullut kavereita ja toisista ystäviä vuosiksi eteenpäin. Jotkut ovat unohtuneet muuttojen tai eri elämäntilanteiden takia, mutta kun on jälleen tavattu, ovat asiat tavallaan jatkuneet siitä, mihin ne jäivät vuosia aiemmin. Muutamat ihmiset ovat vastavuoroisesti paljastuneet myös asenteeltaan niin negatiivisiksi, että yhteydenpito heihin on jäänyt. Jos valittaminen on jatkuvaa ja kaikki huonot asiat ovat aina jonkun toisen syy, ei sellaista jaksa eikä tarvitse kuunnella. Ei ole mitään järkeä pitää kiinni ihmissuhteista, jotka tuntuvat enemmän huonoilta kuin hyviltä.

​Turha panikointi ja muutoksen vastustaminen on myös eritoten nykymaailmassa järjetöntä, sillä kaikkeen ei voi varautua ennakkoon. Maailma muuttuu nopeasti ja tapahtuu niin ihmisen kuin luonnonkin aiheuttamia katastrofeja - terrori-iskuja, sotia ja konflikteja sekä ilmastonlämpenemisestä johtuen kokoajan tiuhemmin esiintyviä sään ääri-ilmiöitä kuten taifuuneja ja maanjäristyksiä. Voinhan mä täällä reissun päällä joutua maanvyörymästä aiheutuvaan kolariin tai vaikka tulla tulvaveden saartamaksi, mutta yhtä todennäköistä on kohdata karhu sienimetsässä tai terroristi ostoskeskuksessa Suomessa. Täten en uhraa kovin suurta ajattelun määrää sille, että mitään näistä oikeasti tapahtuisi.

Tämä paasaus päättyy loppukaneettiin "pähkäile vähemmän, tee enemmän".

Lähdimme anivarhain Christchurchista kohti Kaikouraa, jossa majoituimme Sunrise lodge-nimisessä hostellissa. Huonosti nukutun yön jälkeen uni maistui tässä australialaisen miehen pitämässä, tilavassa ja rauhallisessa majapaikassa hyvin. Tällä kertaa hostellin lemmikkinä oli noin 30-kiloinen, kolmijalkainen Scott-koira. Kaikoura on kokenut kovia tuhoja maanjäristyksen takia melkein puolitoista vuotta sitten ja sinne johtava tiekin saatiin avattua bussiliikenteelle sopivaksi vasta nyt tammikuussa. Rantaviivakin siirtyi tuon maanjäristyksen takia 5 metriä mereen päin ja nykyisin merestä paljastuneilla kivillä köllöttelee satoja hylkeitä. 

Matkakumppanilla oli Kaikouran aktiviteettina valaiden katselureissu, mutta niitä ei kyllä ollut näkynyt. Minä kävin vaan kylillä pyörimässä ja hoidin käytännön asioita.  ​Vähäiseen puuhakkuuteemme Kaikourassa oli syynä sairastelu. Ensin matkakumppani sairasti, jonka jälkeen tulin itse kipeäksi. En olekaan niin kipeä ollut aikuisiällä kun mitä nyt olin. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä voin kuitenkin sanoa, että vointini oli niin heikko, että taju meni 5 kertaa. Sateinen Kaikoura jäi taaksemme maanantaiaamuna kun lähdimme kohti Pictonia.

Aikamme Pictonissa oli hyvin syksyistä. Kelit olivat hyytävät! Siitä syystä ja sairastelusta uupuneena ei tullut oltua kovin puuhakkaana. Picton oli kuitenkin oikein mukava pikkukaupunki, jossa oli kivoja liikkeitä ja ravintoloita. Yhtenä päivänä kävimme myös katsomassa pelastettua, vankeudessa toistaiseksi elävää Sinipingviiniä (ja muita meren elukoita) Eco World Aquarium:ssa kun ei tuolla matkakumppanilla ole ollut oikein onnea eläinten bongaamisessa. No, kyllä minäkin halusin nähdä pingviinin ihan kunnolla, enkä vaan aamuhämärässä meressä pulikoimassa. Ja tuo paikka oli tosiaan sellainen, joka myös palauttaa pingviinit takaisin luontoon, niin ei tullut sääliä sitä kohtaan. Pictonin meininki oli hyvin rento. Jos siellä olisi lähtenyt ulos farkkuja ja hupparia tyylikkäämmissä vaatteissa, olisi näyttänyt ylipukeutuneelta. ​

Nyt kun täällä Uudessa-Seelannissa on ollut kylmät, sateiset ja tuuliset ilmat erityisesti muutaman viime päivän ajan, Suomeen paluun lähestyminen ei tunnu enää niin hirveältä. Syksy on siis saapunut, mutta kesä oli 5 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Sää on ollut poikkeuksellinen myös käytännössä maailmanlaajuisesti jo useamman kuukauden - Niagaran putoukset esimerkiksi jäätyivät ja lunta on satanut alueilla, joissa se ei ole tavallista. Näistä yllätyksellisistä keleistä huolimatta toivon kotimaassa olevan aurinkoista ja keväistä toukokuun loppupuolella kun kotiudun. Lunta on vaan kuulemma niin paljon vielä, että aika näyttää… Pidän siitä, että vuodenajat ovat selkeästi erilaiset, mutta vuosina 2015-2017 tuntui olevan Suomessa kyllä lähinnä yksi vuodenaika: talvet olivat vähälumisia, kesät sateisia ja kylmiä.

Pakkanen on oikeastaan ainoa sää, mitä Uudessa-Seelannissa ei koskaan periaatteessa ole (poissulkien vuorten huiput), mutta muuten sää kyllä tarjoilee monipuolisesti muita haasteita ja siitä nyt pari esimerkkiä.
1. Olemme tällä hetkellä Pictonissa, joka on Eteläsaaren pohjoiskärjessä ja josta on laivayhteys Pohjoissaarelle Wellingtoniin. Nuo laivat kuljettavat päivittäin satoja ihmisiä, autoja ja tavaralähetyksiä. Laivat eivät kuitenkaan kulkeneet esimerkiksi 10.-11.4. ollenkaan keskimäärin nelimetristen aaltojen takia. Luonnollisesti tämä pisti uusiksi monien ihmisten reissusuunnitelmat ja kun myrskytuulten aikana Internet ei oikein toimi, oli uusien jatkoyhteyksien ja majoituksien varaaminen käytännössä mahdotonta.
2. Tammikuussa riehui kategoriaan 5 (tuulennopeus 280 km/h) sijoitettu sykloni Gita Uudessa-Seelannissa ja ns. läheisillä Tyynen valtameren saarilla. Sen aikaan olimme Pohjoissaaren Rotorualla ja yksi nainen kuoli siellä autoonsa puun kaaduttua hänen autonsa päälle. Eteläsaarelle tuli paljon aineellisia vahinkoja. Kovimmin Gita iski kuitenkin pieneen saarivaltioon Tongaan, jossa kuoli 24 ihmistä. Se on Uudesta-Seelannista noin 2 400 kilometrin päässä.
3. Pictonia edeltävä kohteemme oli Kaikoura. Kyseinen kaupunki kärsi mittavat tuhot maanjäristyksen vuoksi reilu vuosi sitten ja vasta tammikuussa sinne vievän tien korjaukset valmistuivat myös raskaampia ajoneuvoja varten niin, että Stray-bussikin pystyi taas kaupunkiin ajamaan. Hostelli, jossa majoituimme, oli joutunut esimerkiksi vaihtamaan osan seinästä ja oven maanjäristystuhojen vuoksi. Siellä oli myös katto korjattu kahdesti ja silti se vuoti vieläkin keittiön kohdalta.
4. Monet tiet Uudessa-Seelannissa mutkittelevat jyrkkien vuorten rinteillä. Maaliskuussa rankkasateiden aikaan yksi tieosuus huuhtoutui pois esimerkiksi Blue Duck station:n vievältä pätkältä, jonne on vain yksi tie. Siellä olleet ihmiset pääsivät pois väliaikaista ilmasiltaa pitkin. 
5. Näin syksyisin yöllä on vain muutama lämpöaste. Kun rakennusten eristys on leikkimökin luokkaa ja ikkunat ovat yksinkertaiset, missään hepeneissä ei todellakaan tarkene nukkua. Rakennuksia lämmitetään pistorasiaan kytkettävillä pattereilla, tulisijoja on ehkä yhdessä sadasta rakennuksesta - me ei olla nukuttu sellaisessa vielä kertaakaan.

Olen Facebookissa muutamassa ryhmässä, joiden keskusteluja seuraan suht aktiivisesti. Muita Suomen kuulumisten tietolähteitäni ovat verkkolehdet kuten Hesari ja Iltasanomat. Ylen ohjelmat eivät näy enää ulkomailla edes Freedomen kautta, enkä ole muittenkaan suomalaisten tv-kanavien tarjontaa katsellut sitten joulun. Mutta nuo pari tietolähdettä riittävät kyllä sen havainnointiin, kuinka pienistä asioista suomalaiset jaksavat valittaa - lämmityskustannuksista, kuopista tiessä ja aura-autojen tuomista penkoista. Pari vinkkiä mielensäpahoittajille: väistä kuoppaa ja kolaa lumet. Sentään se tie on paikallaan, myrskytuulet tuskin yrittävät tappaa sinua ja kotonasi on lämmin. 
​

Tiedoksi kaikille, jotka eivät minua tunne: tykkään syödä. Ajattelen syömistä ja seuraavaa ateriaa usein. Ruuan pitää olla maukasta ja sitä pitää olla tarpeeksi. Täytyy myös syödä vaihtelevasti - elämä käy ankeaksi, jos päivästä toiseen järsii samoja äpöjä. Todennäköisesti näistä syistä ajauduin aikoinaan ensin ravintola-alalle ja ehdin tehdä alalla "kaikkea" tiskarin ja ravintotyönjohtajan välillä. Tajusin kuitenkin, että tykkään kokata vain itselleni ihan sen oman ruokavalioni takia, joten nykyään teen ihan muita töitä. Minun tapauksessani ei siis ollut hyvä ratkaisu tehdä harrastuksesta ammattia.

Uuden-Seelannin ruoat ja ruokailutavat ovat luonnollisesti jossain määrin erilaiset verrattaessa Suomeen, mutta ei täällä mitään suurta kulttuurishokkia ole sen suhteen tullut. Se, että on olemassa täysin sininen mustikka (täällä tunnetaan vain pensasmustikka) ja että pihlajanmarja ei ole myrkyllinen, on herättänyt ihmetystä keskusteluissa. Joskus hostelleilla kokkaillessani on tullut myös herätettyä hämmennystä, jos olen esimerkiksi laittanut punajuurilientä kastikkeeseen tai tehnyt "lettuja" (eli pannaria) uunissa. Monet hostellikokkailijat kun valmistavat mahdollisimman nopeasti valmistuvaa ruokaa. Yleisesti ottaen uusiseelantilaisten arkiruoka on mauttomampaa kuin suomalaisten - siinä on vähemmän mausteita, eikä esimerkiksi etikkaa oikein käytetä. Suomalaisista karkeista ei ole täällä kukaan oikein tykännyt, paitsi tietysti Fazerin suklaasta. 

Täkäläisessä ruokakulttuurissa on myös muutamia piirteitä, jotka tuntuvat itselle vieraalta. Täällä syödään paljon pieniä, suolaisia piiraita ja uppopaistettuja ruokia, jotka ostetaan yleensä pienistä ravintoloista valmiina. Ravintola-annoksiin kuuluu vähintään 90 prosentin todennäköisyydellä ranskalaiset ja annokset ovat aina valtavia - esimerkiksi pienin pihvi ravintolan ruokalistalla on normaalisti 300 grammaa. Ulkona syöminen ja itse ruuan valmistaminen on aika lailla samaa hintaluokkaa. Täkäläinen rosvopaisti on nimeltään hangi ja se sisältää lihoja (kanaa ja possua), leipämössöä, kumaraa (eli bataattia) ja kurpitsaa. Villinä kasvaa esimerkiksi karhunvatukkaa, mutta ei varpumarjoja, sillä täkäläiset metsät ovat erilaisia. 

Eri ilmastosta johtuen täällä 17 000 kilometrin päässä kotoa markettien tarjontakin on luonnollisesti erilaista. Hedelmävalikoima on laaja ja niitä voi poimia vaikka suoraan puutarhasta, kuten yrttejäkin. Kalavalikoima on myös monipuolisempi kuin Suomessa. Leivät ovat pehmoisia kuin hattarat. Karkit, suklaat ja useimmat maitotuotteet ovat liian makeita. Lihaa syödään paljon, eikä se ikinä lillu valmiiksi marinadissa. Silavaa ja muita rasvavalmisteita on kyllä vastavuoroisesti marketeissa hyvin tarjolla isoissa paketeissa. Mutta on myös paljon sellaisia elintarvikkeita, mitä täällä ei myydä edes "kansainvälinen"-osastolla, eikä niille ole korvaavaa tuotetta kuten esimerkiksi rahka, raejuusto, piimä, villinä kasvavat marjat tai sienet ja salmiakki. 

Juurikin näitä metsänantimia ja happamia maitotuotteita tulen todennäköisesti ostamaan ensimmäisellä kauppareissullani kun kotiin palaan. On myös paljon sellaisia tuotteita, joiden täkäläinen versio on vähemmän oman maun mukainen kuin suomalainen versio, esimerkiksi suolakurkut - niitäkin pitää ostaa sitten kotomaassa taas iso pönttö. Ranskalaiset perunat sen sijaan ovat ruoka, jota en varmasti ihan hetkeen syö, sillä niihin olen jo ehtinyt kyllästyä. Uudesta-Seelannista jään kaipaamaan sitä, että pihasta voi käydä poimimassa suoraan esimerkiksi tarvitsemansa yrtin tai sitrushedelmän ja että nämä kasvit kasvavat valtavina ilman sen kummempaa hoitamista. Edelliskesänä sain Suomessa parvekkeella kasvatettua 10 tomaattia - täytyy varmaan jo alkaa taas henkisesti valmistautumaan niihin haastavampiin kasvatusolosuhteisiin...
​

Maastopyöräilylenkkimme jälkeen saimme kokea sen, että muissakin maissa kuin Suomessa on järjettömiä alkoholilakeja. Syötyämme hostellilla lähdimme nimittäin viereiseen ravintolaan jälkiruualle ja lasilliselle viiniä. No, jälkiruuat saatiin, mutta viiniä ei, koska oli pitkäperjantai -silloin saa alkoholia vain pääruuan yhteydessä nautittuna! Ja tämä on ainoa päivä vuodesta, kun näin toimitaan. Muina päivinä ei pahemmin rajoituksia ole - ollaan esimerkiksi kerran käyty ostamassa viiniä 11 aikaan illalla ravintolasta tultuamme. 

Pääsiäisemme kului esimerkiksi suomalaisista karkeista nautiskellen, korttia pelaten, netissä surffaillen ja vähän jopa ulkona käyden. Sain siis viimein haltuuni paketin Suomesta, joka on lähtenyt matkaan jo 2 kuukautta sitten. On tuo tavallisen postin saaminen vähän haastavaa näin kiertolaiselämää viettäessä. Onneksi Internet on keksitty, niin viestit kulkee sitä kautta. Hostellin työntekijät piilottivat taloon ja puutarhaan suklaamunia pääsiäispäivänä, mutta me ei jahdattu niitä, koska täkäläinen suklaa ei ole kovin hyvää. Hostellin työntekijä oli yllättynyt kun sanoin, ettei meillä ole suklaamunan etsimisperinnettä, mutta kyllä se sen sitten ymmärti kun lisäsin, että Suomessa voi olla metri lunta pääsiäisen aikaan. 

Christchurch on edelleen toipumassa 7 vuoden takaisesta maanjäristyksestä, jossa kuoli 185 ihmistä ja joka aiheutti mittavia tuhoja rakennuksille. Monet suuret rakennukset seisovat tyhjillään keskustassa, koska ne ovat korjauskelvottomia. Niiden purkamista vaikeuttaa esimerkiksi asbesti ja sortumavaarat. Graffittitaiteilijoille on tosin paljon tarjolla seiniä, johon itseään ilmaista ihan luvan kanssa. Korjauskelvottomien rakennusten lisäksi tonttien maa on paikoin mennyt niin pilalle, ettei niille saa enää rakentaa. Alueelle ei myöskään suositella liian korkeita rakennuksia ilman poikkeuksellisen järeitä perustuksia, joten on vähän turhaa korjata jotain 10-kerroksista taloa. Rakennusperinteellisesti surullisin näky on pulujen valtaamat kirkot, vaikka en muuten niistä välitäkään. Nyt kaupunki on tosin tehnyt päätöksen korjata katedraalikirkko ja projektin ensimmäisenä tehtävänä on satojen pulujen häätäminen...
​

Tämä pitkä päivitys kertoo etelärannikon valloituksestamme, joka alkoi Queenstownista ja päättyi myös sinne. Vaikka etäisyydet eivät kartalla näytä pitkiltä, matkustusaikaa kertyi taas useita tunteja ja ajokilometrejä 800. Uudessa-Seelannissa voi hyvin harvoin päästellä suoraa tietä menemään tuhatta ja sataa, sillä useimmat tiet ovat mutkaisia ja mäkisiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on mm. se, että yksi tieosuus on saanut nimen Devil's staircase (Paholaisen portaikko), sillä se etenee käytännössä siksakkia vuoren rinteellä. Mäkisten teitten lisäksi etelärannikon valloitukseemme kuului myös 3 paattireissua: risteily Milford soundissa, lautta Stewart Islandille (saari) ja päiväretki Ulva-saarelle. Saa​rten nettiyhteydet olivat huonot - Gunn's campissa niitä ei ollut lainkaan - ja siksi blogissa on ollut nyt hiljaista reilun viikon ajan.
​

Tämän kohteen alkeellisuuden selittänee sen todella syrjäinen sijainti. Se on aikoinaan kyhätty kokoon työmiehiä varten, jotka tekivät tietä Milford soundiin vuoren läpi räjäyttämällä. Edelleen paikkaan pääsee ainoastaan kyseistä tietä pitkin, joka on vain yhden kaistan levyinen. Gunn's campissa oli oma viehätyksensä, ja siellä olisi voinut majoittua pidempään, jos olisi ollut puulämmitteisessä mökissä. Kylmän ja sateisen sään aikaan kohde oli aika ankea. Aktiviteetteja kun ovat lähinnä kiiltomatojen katselu ja patikointireitit. Ilta-aikaan oli kuitenkin ihan tunnelmallista kun ihmiset esimerkiksi seurustelivat ja lukivat kirjoja, mikä oli todellakin mukavaa vaihtelua ainaiseen näyttöjen tuijottamiseen. 

Istututtuamme bussissa 400 kilometriä Gunn's Campista Bluffiin hyppäsimme vielä tunnin lauttamatkalle päämääränä Stewart Island, jonka majapaikassa olimme viimein seitsemän aikaan perjantai-iltana. Majapaikkamme Stewart Island Backpackers oli jälleen kerran ihan siisti, viihtyisä paikka. Internet-yhteys oli taas arvaamaton, joten etätyöt eivät paljon edistyneet. Uni kuitenkin maistui oikein makoisasti pitkän matkustuspäivän jälkeen kun joi yhden lasillisen viiniä ja mussutti vähän juustoja ja hedelmiä. 

Stewart Islandilta pääsee tosiaan viereiselle, pienelle Ulva-saarelle lautalla tai vesitaksilla. Siellä ei ole vakituisia asukkaita, joten eläimet ovat aika lailla vallanneet sen. Saarta suojellaan aktiivisesti ja se on niitä harvoja alueita Uudesta-Seelannista, jossa ei ole vieraslajeja. Vietin siellä päivän seuranani englantilainen, johon tutustuin Stray-bussissa. Retki oli kyllä koko reissun parhaita päiviä: näimme lukuisia eri lintuja, delfiinejä ja merileijonia. Autoimme myös loukkaantunutta lokkia, hengailimme rannalla ja keräsimme simpukoita.  

Saavuimme Franz Josefiin iltapäivästä koko päivän matkustamisen jälkeen. Majoituimme Chateau Franz-hostelliin kolmen hengen huoneeseen kahdestaan. Hostelli oli tasoonsa nähden ylihintainen - se ei ollut kovin siisti, "ilmainen aamupala ja iltakeitto" olivat aika onnettomat ja Internet-yhteys oli arvaamaton. Etätöiden tekeminen oli täten haastavaa. Tulopäivänä matkakumppani kävi istumassa iltaa muitten Stray-matkaajien kanssa, itse olin tylsä ja vedin peiton korviin puoli yhdeltätoista. 

Franz Josef on kylä, joka elää 100-prosenttisesti turismilla. Siellä ei ole käytännössä mitään, mikä ei liittyisi päänähtävyyteen eli Franz Josefin jäätikköön. Jäätikkö sulaa kuitenkin kovaa vauhtia ja vuoden 2012 jälkeen sitä on päässyt katselemaan vain, jos ostaa noin 400 dollarin helikopterikyydin. Me ei oltu matkakumppanin kanssa niin kiinnostuneita maksamaan lumesta ja jäästä. Kävimme vain parilla kävelyllä alueella ja näimme jäätikön alaosan. 
​

Teimme matkaa Franz Josefista Wanakaan taas koko päivän - lähtö oli 8:30 ja perille päästiin neljän aikaan. Tämänkertainen hostellimme Wanaka Bakpaka oli edellisen majapaikan vastakohta - edullinen, siisti ja kivalla alueella. Kun oltiin vähän purettu kamoja hostellilla, lähdimme syömään. Valitsimme Trout-ravintolan, joka kyllä pääsee eteläsaaren parhaimpien joukkoon. Söimme alkupalaksi polenta-tikkuja herkullisilla sooseilla ja juustolla, pääruuaksi otin pihviannoksen (matkakumppani kasvisannoksen) ja jälkiruokana söin créme brûléen vadelmasorbetilla (matkakumppani joi teetä, ihme hippi), nam!

Kaiken kaikkiaan Wanakan aika oli oikein mukavaa. Vielä lähtöpäivällekin mahtui yksi aktiviteetti: Puzzling world. Se oli vähän kuin Suomen Heureka, ihan hauska paikka. Vietimme toistemme lisäksi Wanakassa aikaa myös englantilaisen Jennyn kanssa, johon tutustuin Stray-bussissa ja joka myös viipyy kohteissa pidempään. Minä myös tein tavalliseen tapaan vähän töitä. Päivät olivat vielä lämpimiä, vaikka syksy uhkaavasti lähestyykin. 

Monet arviot on tehty yhden käyntikokemuksen perusteella ja ovat luonnollisesti yhden ihmisen näkemys, eli listat kannattaa ottaa niin kirjaimellisesti kuin nyt yhteen mielipiteeseen uskoo. Jokaista listoilla olevaa paikannimeä (punainen fontti, kuten aiemmatkin linkit) klikkaamalla aukeaa siitä lisätietoa. Ei kun testaamaan, kaikki Uuden-Seelannin reissua suunnittelevat! 
​

Parhaimmat
​
Fat camel, Whangarei
+ Maukasta ja monipuolista israelilaista ruokaa. Rento palvelu. Parasta halloumia, mitä olen koskaan maistanut. Pieni, mutta ei liian täyteen sullottu ravintolatila.
- Toisella käyntikerralla lammas oli vähän haaleaa.

Pig & Whistle, Rotorua
+ Perinteinen ruokapubi, maukkaat ja kookkaat annokset. Kiva henkilökunta.
- Ruoan odottamisaika tuntui pitkältä nälkäisenä, mutta paikka oli tosi suosittu. Hankala keksiä muutakaan valitettavaa...

México, Wellington
+ Todella hyvät maut ruuissa ja huomaavainen palvelu, vaikka on ketjupaikka. Paljon sisustuselementtejä ja meksikolaistyylisiä taidetta.
- En tykännyt ananasmargaritasta - vähän typerä valittamisen aihe, mutta en muutakaan keksinyt!

Occidental, Auckland
+ Belgialais-uusi-seelantilainen ruokapubi, jonka listalta jokainen löytää jotain. Itse testasin savustettua lohta ja lihapataa, molemmat olivat oikein maukkaita.
- Toisella käyntikerralla meidän tarjoilija oli todella kypsän oloinen hommaansa.

@Siam thai, Taupo
+ Pieni, rento aasialaispaikka, josta monet myös hakivat ruokaa mukaan. Nätin näköiset ja herkulliset annokset. Ystävälliset työntekijät.
- Sisustus oli vähän nuhjuinen.

Duke of Marlborough tavern, Russell
+ Mutkaton palvelu. Paras päivän kala-annos, minkä olen koskaan syönyt. Tilava terassi ja muutenkin hyvä ravintolatila. Hanajuomista tarjottiin maistiaisia.
- Monet asiakkaat kävivät terassilla lukemassa ruokalistaa ja lähtivät pois kun eivät tajunneet, että se on kaksipuoleinen - eli menun ulkoasua voisi miettiä uudelleen.

Abracadabra, Rotorua
+ Herkulliset ruuat ja rento henkilökunta. Kaksi terassia ja paljon myös istumapaikkoja sisällä. Itämaalaistyylinen, kiva sisustus.
- Kerran (käytiin täällä kolmesti) jouduin odottamaan juomaa pitkään, heh.

Huonoimmat

32° degrees, Paihia
- Otin jättikatkarapuja ja ne oli niin ylikypsiä, että ihan kuin olisi purukumia syönyt. Kanasalaatti taas oli mauton ja vetinen. Tämä satamassa oleva ravintola varmaan luottaa siihen, ettei turisteilla ole aikaa valittaa ruuasta ja odottaa uutta annosta. Ja myös siihen, että aina tulee uusia turisteja syömään...
+ Ravintola on kauniilla paikalla ja henkilökunta hyväntuulista.

Nakontong, Thames
- Ruokatilaus tuli arveluttavan nopeasti. Aasialaiseksi paikaksi alimaustettua ruokaa.
+ Laadukkaat raaka-aineet ja ystävällinen palvelu.

Jack Hackett’s Irish Pub, Wellington
- Kuivat, mauttomat ruuat. Matkakumppanin juustohampurilaisessa oli ehkä 50 grammaa juustoa, jos sitäkään. Minun medium-pihvi oli kypsä. Naapuripöytä vaikutti myös pettyneeltä annoksiinsa, eli hyvä paikka juomiseen...
+ Ravintolatila oli viihtyisä.

Sabroso, Rotorua
- Mauttomat ja yksinkertaiset ruuat. Tarjoilija oli pihalla kuin lumiukko. En todellakaan ymmärrä, miten ravintola on voinut saada niin hyviä arvosteluja TripAdvisor:ssa. 
+ Margarita oli hyvää.
​

Parhaimmat

Bunkdown lodge, Whangarei
+ Täällä oli 2 keittiötä ja olohuonetta sekä piha-alue eli hyvin tilaa olla muuallakin kuin omassa huoneessa. Todella siistiä ja hyvin varustellut keittiöt pieneksi hostelliksi. Avuliaat ja ystävälliset omistajat. Rauhallisella alueella.
- Wifi-yhteys ei oikein toiminut.

AirBnB / Sean & Maree, Thames
​+ Oma, yksityinen, viihtyisä pala talosta puskien keskeltä. Rennot, vieraanvaraiset omistajat. Hyvä nettiyhteys. Kaikki tarvittava lyhyen kävelymatkan päässä. Öisin kuului joen liplatus ja kaskaitten siritys.
- Koska oltiin puskassa, sisälle tuli paljon jos jonkinnäköistä ötökkää.

Central Backpackers, Rotorua
+ Siistit tilat, lillumisallas, hyvä nettiyhteys ja avuliaat omistajat. Pieni ja hiljainen.
- Jääkaapit liian ahtaat ja siellä olevat ruuat saattoivat jäätyä.

Raetihi Holiday Park, Raetihi
+ Oma pikku mökki leirintäalueelta halvemmalla kuin mikään ottamamme hostellihuone. Hyvän varustelun keittiö. Bussipysäkki 50 metrin päässä. Huomaavaiset, mukavat omistajat.
- Wifi-yhteys ei oikein toiminut.
​
Huonoimmat

Base, Auckland
- Ylihintainen majoitustehdas, alimitoitettu keittiö sadoille ihmisille. Kulahtanut.
+ En tiedä oliko tuuria, mutta meidän huoneeseen ei kuulunut hirveästi melua.

AirBnB / Les, Hamilton
- Vuokralaisella käytössä tunkkainen kellarikerros. Suihku, vessa, jääkaappi, pesukone ja kokkailutarvikkeet samassa huoneessa. Makuuhuoneessa ei ikkunaa. Seurankipeä isäntä.
+ Hyvä wifi.

Frienz, Auckland
- Huonekalu pistorasian edessä, kuuma, toimimattomat koodisysteemit ovissa, matkakumppanin avainpantti jäi saamatta vastaanoton virheen takia, maksullinen ja uskomattoman hidas nettiyhteys.
+ Värikkäästi sisustettu.

Parhaimmat
​
Polynesian Spa, Rotorua
​+ Rentouttava, erilainen kylpylä. Lapsivapaa vyöhyke järven rannalla. Altaissa mineraalipitoinen vesi. Vaihtoehtoja lillumiseen ja uimiseen.
- Suihkut olivat vähän alkeellisia allasalueeseen verrattuna.

Hell’s gate-kylpylä, Rotorua
+ Sai sotkea itsensä mutaan ja sitten pestä sen pois. Nuorruttiin ainakin 10 vuotta!
- Kahvila oli ihan vitsi, olisi ollut kiva syödä jotain siinä kyytiä odotellessa.

Quarry gardens, Whangarei
+ Todella runsas puutarha vanhalla louhoksella. Laadukas kahvila. 
- Oli aika pitkän taivalluksen päässä, mikä oli kyllä ihan oma vika...

Puutarha, Hamilton
+ Paljon erityylisiä, runsaita puutarhoita, joissa myös vesialueita ja pieniä rakennuksia.
- On kuulemma vuoden alusta asti ollut maksullinen. 

Kävely Redwoodseissa (6 eri vaihtoehtoa), Rotorua
+ Nähtiin jättipuita, kuumia lähteitä, geysirejä ja merelle ihan ilmaiseksi kun jaksettiin "vähän" (= jälleen kerran jotain 15 km) taapertaa.
- Tuli kuuma, heh.

Waiotahi-kävelyreitti, Thames
+ Vaihtelevaa maastoa ja kasvillisuutta, pimeällä kiiltomatoja. Nähtiin myös siili ja opossumi (molemmat on tosin haittaeläimiä täällä).
- Luultiin tätä aika paljon lyhyemmäksi - olikin jotain 15 km. Kartanlukutaidossa on kehittämisen varaa..

Surffi-opetus, Raglan
+ Hyvä opetus, kärsivälliset opettajat. Onnistuin menemään muutaman aallon päällä ilman aiempaa kokemusta!
- Info päivän kulusta olisi ollut kiva tietää (Stray-kuskin vika), koko ryhmä myöhästyi. 

Te Papa-museo, Wellington
+ Monia näyttelyitä, kaikille jotain, ilmainen. Ei mikään perinteinen, kuiva museo. 
- Kaiken tutkimiseen tarvitsee useamman päivän aikaa.

Hole in the Rock-delfiiniristeily ja kävely Russellissa
+ Nähtiin risteilyllä delfiinejä ja Russelissa kiwi-lintuja. Risteily kävi kalliossa olevan reiän luona, josta olisi mahtunut purjehtimaan.
- Merenkäynnin vuoksi emme menneet kallion läpi.

Veta workshop, Wellington
+ Elokuvalavasteiden esittelypaikka, jossa sai hyvin käsitystä siitä, miten elokuvat tehdään.
- Odottelua eri osioitten välillä - olisi ollut hyvä, jos paikassa olisi ollut joku kahvila.

Huonoimmat

Tongariro Alpine crossing
- “Miljoona” ihmistä, suurin osa reitistä tylsää muovimatolla kävelyä.
+ Tulivuorimaisemat olivat ainutlaatuiset.

Hobbiton
- “Miljoona” ihmistä, ylihintainen.
+ Ensimmäinen kerta, kun kävin elokuvalavasteissa, eli sinänsä ihan hauska kokemus.

Cape Reinga
- Liian pitkä matka Paihiasta käsin käydä täällä (aamulla 7 lähtö ja illalla 6 takaisin). Päivä meni käytännössä bussissa istuen. 
+ Paikka oli erikoinen-  onneksi pysöhdyttiin matkan varrella usein ja oli tarinoiva kuski.

Ensimmäisen yön nukuimme tavallisessa kahden hengen hostellihuoneessa ja 3 seuraavaa sellaisessa, jossa oli oma suihku ja wc. Hostellissa sai todellakin vastinetta rahoilleen, sillä siellä oli sauna, uima-allas ja palju sekä ilmainen aamupala, iltakeitto ja Internet. Päätimmekin tulla Paradisoon uudelleen viikoksi sitten kun eteläsaari on valloitettu eli reilun kuukauden kuluttua. Sitten on varmaan jo viileämpi, jolloin sauna on kyllä hyvä bonus.  

​Nelsonissa nautiskelimme saunasta ja altaista sekä kävimme parissa ravintolassa syömässä. Matkakumppani kiipesi myös Uuden-Seelannin keskipisteelle, itse pimputtelin etätöitä. Tähän kiertolaiselämään sopii kyllä kyseinen työmuoto todella hyvin. Onneksi aloin silloin 8 vuotta sitten miettimään, että "mitähän sitä lähtisi opiskelemaan, että joskus voisi tehdä etätöitä" - se ajatus ja ajatusta seurannut toiminta on johtanut oikein mukaviin olosuhteisiin. 
​

Motuekaan lähdimme sateisesta Nelsonista keskiviikkoiltapäivänä. Se ei kuulunut suunnitelmaamme, mutta aiemmin riehuneen Gita-syklonin takia meillä ei ollut oikein vaihtoehtoa. Alkuperäisen suunnitelman mukainen kohde Abel Tasman jäi meiltä nyt valitettavasti kokonaan väliin, sillä Gita oli aiheuttanut siellä niin mittavia tuhoja, että oli aikalailla mahdotonta löytää majoitusta ja saada paikkaa Stray-bussista sinne. Näin ollen kävimme vain nukkumassa yhden yön Strayn karjasuoja-majoituksessa (eli samassa huoneessa muiden kanssa) Motueka-nimisessä kylässä, josta jatkoimme matkaa kohti Westportia jo seuraavana päivänä. 
​

Westportissa majoituimme samassa YHA Westport-hostellissa muiden Stray-matkaajien kanssa, mutta olimme varanneet sieltä oman huoneen. Hostelli oli siisti ja tilava. Se ei myöskään ollut mikään bilehostelli, sillä iltaa istuvia kehotettiin siirtymään läheiseen puistoon tai rannalle. Ihan järkevää, sillä esim. minä olin kyllä ihan valmis nukkumaan ensimmäisenä iltana Stray-kuskin tarjoileman iltajäätelön jälkeen kun olin kuudelta herännyt. Panimoreissun lisäksi ei tullut tehtyä mitään ihmeempää Westportissa - käytiin vaan rannalla, ravintolassa ja parissa kaupassa ja minä pimputtelin etätöitä.
​

​Matka Westportista seuraavaan kohteeseen Franz Josefiin kesti koko sunnuntaipäivän - lähdimme matkaan aamuyhdeksältä ja olimme perillä puoli viideltä iltapäivällä. Matka oli pitkä ja mutkikas, mutta pysähdyimme sillä useamman kerran joko ihailemaan maisemia, jotain kylää tai evästämään. Näimme esimerkiksi pannukakkumuodostelmakalliot ja muutenkin upeaa länsirannikkoa. Onneksi meillä on aikaa viettää kohteissa useampi päivä - menisi aika raskaaksi, kun noin joka toinen päivä pitäisi vaihtaa kohdetta.

Ennen Uuteen-Seelantiin tuloa halusin nähdä pingviinejä, nauttia kesästä ja tutustua viinitilatyöhön sekä lampaitten keritsemiseen. Pingviinejä ei olla vielä nähty, mutta siihen on mahdollisuus eteläsaaren eteläisimmässä osassa. Kesästä ollaan päästy nauttimaan. Työt sen sijaan jäänevät tekemättä, koska matkakumppani ei ole työkuntoinen. Pidennettiin hänen paranemisensa takia myös kohteissa oloaikoja ja näillä näkymin lähes koko reissu menee kiertolaiselämää viettäen.

Uuden-Seelannin ilmapiiri on rento, luonto monipuolinen, hintataso alhainen, harrastusmahdollisuudet monipuoliset ja ravintolat hyviä. Kiertolaiselämä on tässä maassa helppoa - majoitusvaihtoehtoja on paljon ja asumisen mukavuustaso pysyy hyvänä, vaikka ei ole mikään Kroisos Pennonen. Tällainen freelancerin lurjuskin pääsee nauttimaan esimerkiksi hostelleista kuumavesialtaalla ilman vararikkoa. Nämä kaikki asiat ovat olleet positiivisia yllätyksiä, joita en osannut kuvitella Suomessa ollessani.

Kun tapahtuvat suunnitelmien muutokset ottaa mukisematta vastaan, pystyy reissusta nauttimaan enemmän. Vaikka alkuperäiset ajatukset muuttuvat, voi tilalle tulla jotain mukavampaa. Uusia, hyviä puolia on hankala huomata, jos vaan kiukkuaa sitä, kun jokin suunnitelma ei toteutunutkaan tai pitää tarpeettomasti kiinni toimimattomasta suunnitelmasta. Reissusuunnitelmaan kannattaakin suhtautua alati muuttuvana luonnoksena, joka täyttyy uusien ideoitten ja yllätysten kautta. Esimerkiksi - kun tulimme Uuteen-Seelantiin meillä oli...

• ... ajatuksena ostaa tai vuokrata pitkäaikaisesti auto ja hommasimme sitä ajatellen Suomessa kansainväliset ajokortit - mutta kun kuultiin vuoden voimassa olevasta bussilipusta, valittiinkin se vaihtoehto. Bussiyhtiön kautta ollaan sitten vuokrattu aktiviteetteja ja nähty alueita, joille ei välttämättä oltaisi omatoimisesti ajauduttu. Saatetaanhan me vielä se autokin vuokrata jossain vaiheessa, mutta ensin katsellaan maa päästä-päähän bussireitin varrelta käsin.
• ... vain viikoksi majoitus. Parin nukkumapäivän jälkeen aloimme suunnitella reittiä maan läpi ostettuamme bussiliput. Se suunnitelma on muuttunut nyt noin 5 kertaa. Olisimme voineet loputtomasti vertailla vaihtoehtoja ja majoittua verrattaen kalliissa Aucklandissa pidempään, mutta se olisi ollut aika lailla hukkaan heitettyä aikaa (ja rahaa). Kannatti vaan lähteä ja tilanteen mukaan tehdä tarvittaessa muutoksia! Auckland ei ollut varsinaisesti mikään meidän lempikaupunki, sillä kaikki isot kaupungit ovat lopulta aika samanlaisia. Monipuolisemmin näkee luontoa, kun lähtee muualle. Myös rantakohteet ovat olleet kivoja.

​
Näillä näkymin Uuden-Seelannin eteläsaaren valloituksemme on valmis huhtikuun alkupuolella, jonka jälkeen seikkaillaan vielä kuukausi ilman Stray-bussia omatoimisesti lempipaikoissa. Toukokuussa olisi sitten jo tultava takaisin Suomeen Hong kongin kautta. Ymmärrän kyllä ihan täysin surffipummeja, elämänmuutoksen tehneitä entisiä uraohjuksia, rennomman elämän perässä tänne tulleita ja kaikkia muita Uuteen-Seelantiin pysyvästi jääneitä ulkomaalaisia, joita olemme tavanneet - en itsekään olisi vielä valmis lähtemään keväällä. Todennäköisesti kuitenkin lähden ja jopa jään Suomeen. Voinhan mä sitten siellä ottaa sen lampaan kerittäväksi ja laittaa viinipöntön kämpän nurkkaan pulputtamaan.

​Wellingtonissa oli taas mukava piipahtaa. Vaikka se on isompi kaupunki, se ei ole liian iso. Siellä on jotenkin kivempi tunnelma kuin esimerkiksi Aucklandissa. Lauantaiaamuna pohjoissaaren seikkailumme oli tältä erää valmis, kun lähdimme lautalla kohti eteläsaarta. Siellä meidän oli tarkoitus olla Abel Tasmanissa Nelsonin jälkeen 4 päivää, mutta alue koki Gita-syklonin takia mm. vesivahinkoja majapaikkaamme ja jouduimme jälleen kerran muuttamaan suunnitelmaa.