Koska matkamme on tämän hetkisen suunnitelman mukaan 7 kuukautta pitkä, en oikein koe olevani matkalla, vaan eläväni toisessa maassa. Teen samaa työtäkin kuin Suomessa, ainoastaan kesäisemmässä ympäristössä kuin mitä olen Suomessa koskaan nähnyt. Kasvit ovat vehreitä, valtavia ja niitä on paljon. Arki täällä koostuu matkasuunnitelmien tekemisestä, eri kaupunkien tutkailusta, työskentelystä ja kaikista pienistä arkisista askareista kuten ruuanlaitosta. Sama päivä kerrallaan-elämäntyyli on jatkunut täällä, mikä on oikein mukavaa. Suomessa saatoin singahtaa jonkun kaverin luo kylään pariksi viikoksi, täällä singahtelukohteet valitaan koko maan kattavan bussireitin mukaan. Koti-ikävä ei ole vaivannut, en edes oikein ymmärrä sitä. Ei mulla ole ollut kotia sen jälkeen kun muutin pois vanhempien luota vuonna 2005, erinäisiä vuokrakämppiä vaan. On tullut tehtyä useampikin muutto työ- tai koulupaikan takia ja myös kaupunkien sisäisiä muuttoja. Olen sopeutuvainen tyyppi ja kuten laulussakin sanotaan "mihin hän laski hattunsa, siellä oli hänen kotinsa". Eli minun koti on nyt kesäinen Uusi-Seelanti, joka todellakin kelpaa parin viime Suomen "kesän" jälkeen! Ihmisiäkään ei ole ikävä, kiitos internet-puheluiden ja sosiaalisen median. Tällä blogilla saa kätevästi raportoitua kuulumiset niille, joita kiinnostaa. Mielummin kuitenkin teen asioita kun puhun niistä. Jokainen on oman onnensa seppä, eli tekee niinkuin haluaa! En mä ainakaan odota keneltäkään mitään, ehkä olen vaan liian itsenäinen tyyppi moiseen. Ei ole koskaan ollut tarvetta sitoutua mihinkään tai kenenkään, niin ei ole onneksi asuntolaina eikä kakarat Suomessa odottamassa. Matkakumppani harrastaa enemmän suoraan raportointia ihmisille Suomeen - olen mäkin henkilökohtaisempia videoita ja kuvia jonkun verran laittanut. Vaikka mitään kulttuurishokkia tai muuta elämisen tuskaa ei ole täällä sen kummemmin tullut, sentään netin käyttötottumukset ovat muuttuneet huonompien yhteyksien takia. En ollut "kännykkä kädessä kokoajan"-henkilö Suomessakaan, mutta onhan se outoa, kun nettiin ei pääse aina kun haluaa. Välillä ei ole edes puhelinkuuluvuutta ja joissain paikoissa joutuu maksamaan wifin käytöstä. Tähän mennessä kallein on ollut 5 dollaria kahden tunnin käytöstä, mikä on kyllä ihan hullua kun vertaa Suomen hintoihin. Tietokoneella tulee tehtyä eniten työjuttuja, luettua Hesaria ja lisättyä kuvia tähän blogiin. Tabletilla lähinnä kirjoitan tätä blogia. Puhelimen netistä kuluu eniten dataa kuvien varmuuskopiointiin, puheluihin ja pikaviestimiin tai sosiaaliseen mediaan. On mukavaa, kun ei ole mikään pakko minään päivänä tehdä jotain tiettyä asiaa kun ei jätä työjuttuja viime tinkaan, eikä ahdistu siitä, jos reissusuunnitelmat muuttuu. Alun perinhän meidän oli tarkoitus olla lyhyempään kohteissa ja viettää joulu Australiassa, mutta koska matkakumppanin selkä on niin huonona, olemmekin pidempään kohteissa ja Australia kutsuu näillä näkymin helmikuussa. Kaveri sieltä laittelikin viestiä, että lämpötila huitelee jossain 37:ssä, joten ihan kiva olla täällä, missä on "vaan" noin 25 astetta. Eteläsaaren valloitus koittaa sitten Australian jälkeen ja ehkä teemme niitä oikeitakin töitä sitten esim. viinitilalla. Toivottavasti matkakumppani paranisi edes sen verran, ettei tarvitse enää lääkitystä, vaan pääsee juomaan sitä viiniä :) Melko jouluiset on nämä tunnelmat. Jää harmaasuolattu kinkku ja piparit vain haaveeks tänä jouluna, mutta vaihtelu on vaan hyvästä!
0 Comments
|
KIRJOITTAJAOman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa. KATEGORIAT
All
|