En pidä rutiineista. Fiiliksen mukaan meno ja kellon kyttäämisen minimointi on paljon mukavampi tyyli. Tästä syystä olen leipiintynyt joihinkin aiempiin työpaikkoihinikin - niissä mikään ei muuttunut, vaan päivät seurasivat toisiaan samankaltaisina. Olenkin pitänyt nykyisestä freelancer-tyylisestä etätyöstäni todella paljon, vaikka sillä nyt ei varsinaisesti mitään runsasta toimeentuloa ansaitsekaan. Kuitenkin, kun on takana 6 kuukautta matkustelua kaukana kotoa, jopa minä kaipaan joitain asioita, jotka siinä niin kutsutussa arjessani ovat toisin. Listaan nyt moisia ja kerron, miksi niitä asioita kaipaan.
1. Yksinolo Olen aina ollut yksin ja viihdyn niin, yksinolo ja yksinäisyys eivät ole synonyymi. Normaalisti saan päättää, milloin olen yksin ja milloin seurassa. Täällä olen jakanut huoneen 1-10 ihmisen kanssa joka yö ja tehnyt arkisia juttuja joka päivä matkakumppanin kanssa. Kotioloissa minun ei tarvitse arvailla tai ristikuulustella toisen aikeita päivän suunnitelmien suhteen, eikä myöskään kertoa omista aikeistani kenellekään. Saan tehdä mitä huvittaa oman aikatauluni mukaan. Ehdotin kyllä matkakumppanille, että reissattaisiin omia reittejämme muutama viikko, mutta hän ei ollut siitä kiinnostunut. 2. Oma sänky Kotona minulla on 120 cm leveyttä käytettävissä nukkumiseen - täällä ollessa olen saanut tilaa yhtä ruhtinaallisesti vain itsenäisyyspäivänä kun otimme Suomi 100-juhlan kunniaksi motellihuoneen. Olen aika vauhdikas unissani, joten kaipaan sitä, että on tilaa. Matkakumppanikin on joutunut kärsimään erityisesti silloin, kun olemme joutuneet nukkumaan parisängyssä, enkä kyllä itsekään tykkää kyseisestä nukkumajärjestelystä yhtään… Kaipaan myös suomalaisten tyyliä pedata - täällä kun käytetään eniten lakana + täkki-systeemiä, ei yleensä pussilakanoita. 3. Siisti keittiö Vaikka kämpässäni on vain pieni keittokomero, kaikki siellä olevat ruuat ja tavarat ovat aina samasta paikasta saatavilla ja minun. Käytettävissä olevien raaka-aineitten suhteen on enemmän vaihtoehtoja kun näin reissatessa, koska kaikkea ei tarvitse kantaa mukana. Tilat ovat myös aina itseni jäljiltä, eli siistit. Näin reissatessa keittiöt ovat toistenkin käytettävissä kun hostelleissa enimmäkseen majailemme eli toisinaan myös ruuhkaisia ja sotkuisia. En todellakaan jää kaipaamaan hostellien täyteen tungettuja jääkaappeja, loppuun kuluneita kattiloita ja sulaneita muovikauhoja. 4. Oma pesuhuone Tähän liittyy vähän samat jutut kuin keittiöön - kaipaan sitä, että kamat ja tilat ovat aina saatavillla. On myös kiva, että kotona on pyykkikone aina käytettävissä, eikä tarvitse miettiä, ehtivätkö pyykit kuivua ennen seuraavaa kohdetta. Pesen kaikki mukanani olleet vaatteet vähintään 40 asteen pesulla kun kotiin pääsen - täkäläisetkin pesukoneethan ovat useimmiten vain kylmällä vedellä peseviä. Irrotettavat suihkut ovat myös harvinaisia täällä ja näin pitkähiuksisena henkilönä se on kyllä ärsyttävää. 5. Tietyt ruuat ja niitten napostelu hömppää katsellen Täällä ei oikein pidetä happamista ruuista - suolakurkut, punajuuret, rahkat, jogurtit, jne. ovat makeita. Olen tajunnut täällä ollessani, että syön aika paljon esimerkiksi kermaviiliä. Sen lisäksi kaupoista ei myöskään löydy muun muassa sillejä eikä salmiakkeja. Teen varmaan kaikista Suomen ihmeruuista kokoelman kun palaan kotiin ja napostelen niitä menemään katsellen jotain täysin aivotonta ohjelmaa. En ole niin kiinnostunut sarjoista, että alkaisin jotain tiettyä katsomaan, vaan enemmänkin kanavasurffailija - olen täällä ollessa katsonut tv:tä netistä viimeksi jouluna. 6. Puhelut ja kyläilyt Välillä olisi kiva soittaa joku vaikka lounasseuraksi tai turista ihan muuten vaan. Mutta koska aikaero on tällä hetkellä 9 tuntia, minä yleensä nukun, kun olisi sopiva aika soitella ihmisille Suomeen. Olenkin soitellut oikeastaan vain vanhemmilleni täällä ollessa. Sairaslomalla oleva matkakumppani ei ymmärrettävästä syystä ole aina kovin puheliaalla tuulella. Todennäköisesti tämän Uuden-Seelannin seikkailun jälkeen saan nautiskella yllä listatuista asioista kyllästymiseen saakka ja vastavuoroisesti kaipaan kaikkia kiertolaiselämän hyviä puolia. Tämäkin teksti on kirjoitettu uima-altaan aurinkotuolissa makoillen ja ajastettu julkaistavaksi. Enpä usko, että ihan heti on rahkeita lähteä uudestaan tällaiselle yli puolen vuoden reissulle. Monia matkakohteita on kyllä jo pitkään ollut mielessä ja useimpiin niistä on huomattavasti yksinkertaisempaa lähteä kuin tänne, koska ne ovat lähempänä ja kyseisten maitten matkustuspolitiikka on erilainen. Niihin ei esimerkiksi tarvitse laatia kaiken maailman varallisuusselvityksiä ja muita vastaavia dokumentteja pidempää oleskelua varten, kuten Uuteen-Seelantiin. On siinä Euroopan vapaassa liikkuvuudessa siis myös jotain hyvää - vaikka äärinationalistit mussuttavatkin, että sitä vain hyväksikäytetään.
0 Comments
Ohikulkumatkalla tutuilla kulmilla 23.-26.4. |
Saavuimme Aucklandin hostelliimme Choiceen noin kuudelta illalla koko päivän bussissa istumisen jälkeen. Tai no, olihan sillä matkalla onneksi ruokatauko ja pari lyhyttä pysähdystä, mutta kuitenkin. Olemme olleet Choicessa aiemminkin, se on ihan kiva Aucklandin hostelliksi. Eteläsaaren hostelleihin verrattaessa hintaan ei kyllä kuulu "mitään", mutta Choice on kuitenkin ihan siisti, suht rauhallinen ja keskeisellä paikalla. Tulopäivänä kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa ja minä simahdin matkakumppanin ollessa suihkussa 9 aikaan illalla kun mikäkin vanhus. Seuraavana päivänä kävimme matkakumppanin kaverin luona vähän setvimässä kamojamme. Minä otin toisen matkalaukun sieltä käyttöön kun tuosta edellisestä irtosi pyörä siellä Christchurchissa. Kävimme myös jo kolmatta kertaa Occidentalissa syömässä ja kirpparilla. Kaupungilla oli paljon Anzac-tapahtumia, joka on siis Australian ja Uuden-Seelannin joukkojen juhlapäivä. Illalla näimme vielä Stray-bussissa tapaamiamme tyyppejä ja matkakumppanin kaveria. |
Seuraavaksi suuntaamme torstaiaamuna paatilla Coromandel towniin, jossa emme ole vielä käyneet. Olemme siellä yli 2 viikkoa, jonka jälkeen palaamme Aucklandiin Choiceen pariksi yöksi. Ja sen jälkeen kutsuukin jo Hongkong! Mihin tämä aika on vilahtanut?
Uusia ja tuttuja hommia 17.-23.4.
Kuvia puukko-operaatiosta
Kävimme Nelsonissa myös National geographyn valokuvanäyttelyssä, museossa ja markkinoilla. Tutustuimme myös yhteen suomalaiseen hostellilla! Kotimaan edustajia olemme nähneet tähän mennessä 10 Uudessa-Seelannissa, eli ei kovin montaa. Matkakumppani verrytteli selkäänsä taas pidemmillä kävelyillä, minä nautiskelin altaalla mahdollisesti viimeisistä kesäisistä päivistä. Syksyähän täällä jo eletään, mutta aina välillä päivät ovat suomalaisesta näkökulmasta lämpimiä. |
Jätimme taaksemme Uuden-Seelannin aurinkoisimman kaupungin Nelsonin ja koko Eteläsaaren maanantaina kun menimme ensin Intercity-bussilla Pictoniin ja siitä Interislander-lautalla Wellingtoniin. Vaikka Eteläsaaren suunnitelmia sotki esimerkiksi Gita-myrsky ja sairastelu, oli siellä vietetty aika oikein mukavaa. Parhaita paloja olivat Wanakan pienkonelentäminen ja viinitilareissu, Stewart- ja Ulva-saarilla seikkailu sekä puukontekopäivä.
Seuraavat kohteet ovat Wellington ja Auckland, joissa vain piipahdamme.
Matkakumppania sai sen sijaan jonkun aikaa houkutella tälle reissulle, mutta ollaankin sen suhteen ihan erilaisia ihmisiä. Minä olen toiminnan naisia, hän taas varautuu käytännössä kaikkeen ja ehkä vähän lietsookin sitä paniikkia. Eiköhän hän kuitenkin ole tyytyväinen siihen, että lähti! Jos hän ei olisi lähtenyt, olisin lähtenyt yksin ja reissusta olisi luonnollisesti tullut hyvin erilainen. Olisin esimerkiksi todennäköisesti käynyt töissä täällä puolet ajasta, kuten oli alkuperäinen ajatus ja asustellut useamman hengen soluasunnoissa. Ehkä seuraavalle reissulle lähdenkin yksin, mutta jos se on yhtä pitkä, kohteena ei voi enää olla Uusi-Seelanti. Tänne saa nykysääntöjen mukaan vuoden mittaisen viisumin vain kerran elämänsä aikana ja pitää olla alle 35-vuotias. Jatkoviisumia voi tosin hakea maassa ollessaan ja sen saa sitten yleensä vuodeksi kerrallaan.
Kuten monet muutkin ihmiset, myös minä olen vuosien varrella tutustunut kymmeniin ihmisiin eri oppilaitoksissa, työpaikoissa ja kaupungeissa. Osasta näitä ihmisiä on tullut kavereita ja toisista ystäviä vuosiksi eteenpäin. Jotkut ovat unohtuneet muuttojen tai eri elämäntilanteiden takia, mutta kun on jälleen tavattu, ovat asiat tavallaan jatkuneet siitä, mihin ne jäivät vuosia aiemmin. Muutamat ihmiset ovat vastavuoroisesti paljastuneet myös asenteeltaan niin negatiivisiksi, että yhteydenpito heihin on jäänyt. Jos valittaminen on jatkuvaa ja kaikki huonot asiat ovat aina jonkun toisen syy, ei sellaista jaksa eikä tarvitse kuunnella. Ei ole mitään järkeä pitää kiinni ihmissuhteista, jotka tuntuvat enemmän huonoilta kuin hyviltä.
Turha panikointi ja muutoksen vastustaminen on myös eritoten nykymaailmassa järjetöntä, sillä kaikkeen ei voi varautua ennakkoon. Maailma muuttuu nopeasti ja tapahtuu niin ihmisen kuin luonnonkin aiheuttamia katastrofeja - terrori-iskuja, sotia ja konflikteja sekä ilmastonlämpenemisestä johtuen kokoajan tiuhemmin esiintyviä sään ääri-ilmiöitä kuten taifuuneja ja maanjäristyksiä. Voinhan mä täällä reissun päällä joutua maanvyörymästä aiheutuvaan kolariin tai vaikka tulla tulvaveden saartamaksi, mutta yhtä todennäköistä on kohdata karhu sienimetsässä tai terroristi ostoskeskuksessa Suomessa. Täten en uhraa kovin suurta ajattelun määrää sille, että mitään näistä oikeasti tapahtuisi.
Tämä paasaus päättyy loppukaneettiin "pähkäile vähemmän, tee enemmän".
Turnausväsymystä havaittavissa 5.-17.4.
Kaikoura 5.-9.4.
Picton 9.-17.4.
Pictonissa majoituimme Sequoia lodge-nimisessä hostellissa jälleen kahden hengen huoneessa. Meidät oli pitkän (yli viikon) majoittumisen vuoksi siirretty parempaan huoneeseen samalla hinnalla, eli meillä oli jopa oma wc ja suihku - vautsi! Hostelli oli oikein viihtyisä, mitä nyt internet toimi vähän arvaamattomasti. Se tuntuu olevan aika normaalia tosin varsinkin täällä Eteläsaarella kun koko kaupunki saattaa olla yhden maston signaalin varassa ja nämä korkeuserot ovat melkoisia. Signaaliin vaikuttaa myös tuuli, joka oli ajoittain aika kova - monet kaupungin majapaikoistakin olivat täynnä kun Pictonista Wellingtoniin kulkeva paattiyhteys ei liikennöinyt pariin päivään lainkaan kovien tuulten vuoksi. Ylitystä odottavia rekkoja näkyi teitten varsilla tuolloin myös paljon. |
Matkakumppani kävi käppäilemässä jälleen useamman paikallisen reitin. Minä olin sen sijaan taas lähinnä ruoanlaittaja ja näytön tuijottaja. Tein myös vähän suunnitelmia lopulle ajallemme Uudessa-Seelannissa, jota on enää alle kuukausi jäljellä! Aika on kyllä mennyt todella nopeasti. Paljon on ehditty näkemään, mutta onneksi myös ihan vaan oleskelemaan. Edelleen kauhulla muistelen sitä Cathedral covella näkemäämme suomalaispariskuntaa, joka aikoi kirjaimellisesti suorittaa 5 maata 5 viikossa - eihän ne ehtineet tekemään muuta kun olemaan lentokoneessa ja autossa. Sillä ukolla oli vielä akillesjänne katkennut ja akka vaan hoputti vieressä! Kyllä olin taas sitä katsoessa onnellinen sinkkuelämästäni. |
Nyt on nähty myös eteläsaari! Ihastuimme kuitenkin niin Nelsonin Paradiso-hostelliin maaliskuussa, että menemme sinne uudelleen seuraavaksi viikoksi.
Enää emme ole ensisijaisia matkustajia Stray-lipullamme kuin paluumatkalle Wellingtonista Aucklandiin. Strayn systeemihän on sellainen, että varman paikan saa vain, jos bussissa on tilaa ja kyseessä on tietyn välin ensimmäinen kerta. Muuten joutuu varasijalle. Varasijalla oleminen on aika ärsyttävää, mutta koska enää ei ole sesonki, pääsemme varmasti vielä uudelleen Pictonista Nelsoniin.
Pakkanen on oikeastaan ainoa sää, mitä Uudessa-Seelannissa ei koskaan periaatteessa ole (poissulkien vuorten huiput), mutta muuten sää kyllä tarjoilee monipuolisesti muita haasteita ja siitä nyt pari esimerkkiä.
1. Olemme tällä hetkellä Pictonissa, joka on Eteläsaaren pohjoiskärjessä ja josta on laivayhteys Pohjoissaarelle Wellingtoniin. Nuo laivat kuljettavat päivittäin satoja ihmisiä, autoja ja tavaralähetyksiä. Laivat eivät kuitenkaan kulkeneet esimerkiksi 10.-11.4. ollenkaan keskimäärin nelimetristen aaltojen takia. Luonnollisesti tämä pisti uusiksi monien ihmisten reissusuunnitelmat ja kun myrskytuulten aikana Internet ei oikein toimi, oli uusien jatkoyhteyksien ja majoituksien varaaminen käytännössä mahdotonta.
2. Tammikuussa riehui kategoriaan 5 (tuulennopeus 280 km/h) sijoitettu sykloni Gita Uudessa-Seelannissa ja ns. läheisillä Tyynen valtameren saarilla. Sen aikaan olimme Pohjoissaaren Rotorualla ja yksi nainen kuoli siellä autoonsa puun kaaduttua hänen autonsa päälle. Eteläsaarelle tuli paljon aineellisia vahinkoja. Kovimmin Gita iski kuitenkin pieneen saarivaltioon Tongaan, jossa kuoli 24 ihmistä. Se on Uudesta-Seelannista noin 2 400 kilometrin päässä.
3. Pictonia edeltävä kohteemme oli Kaikoura. Kyseinen kaupunki kärsi mittavat tuhot maanjäristyksen vuoksi reilu vuosi sitten ja vasta tammikuussa sinne vievän tien korjaukset valmistuivat myös raskaampia ajoneuvoja varten niin, että Stray-bussikin pystyi taas kaupunkiin ajamaan. Hostelli, jossa majoituimme, oli joutunut esimerkiksi vaihtamaan osan seinästä ja oven maanjäristystuhojen vuoksi. Siellä oli myös katto korjattu kahdesti ja silti se vuoti vieläkin keittiön kohdalta.
4. Monet tiet Uudessa-Seelannissa mutkittelevat jyrkkien vuorten rinteillä. Maaliskuussa rankkasateiden aikaan yksi tieosuus huuhtoutui pois esimerkiksi Blue Duck station:n vievältä pätkältä, jonne on vain yksi tie. Siellä olleet ihmiset pääsivät pois väliaikaista ilmasiltaa pitkin.
5. Näin syksyisin yöllä on vain muutama lämpöaste. Kun rakennusten eristys on leikkimökin luokkaa ja ikkunat ovat yksinkertaiset, missään hepeneissä ei todellakaan tarkene nukkua. Rakennuksia lämmitetään pistorasiaan kytkettävillä pattereilla, tulisijoja on ehkä yhdessä sadasta rakennuksesta - me ei olla nukuttu sellaisessa vielä kertaakaan.
Olen Facebookissa muutamassa ryhmässä, joiden keskusteluja seuraan suht aktiivisesti. Muita Suomen kuulumisten tietolähteitäni ovat verkkolehdet kuten Hesari ja Iltasanomat. Ylen ohjelmat eivät näy enää ulkomailla edes Freedomen kautta, enkä ole muittenkaan suomalaisten tv-kanavien tarjontaa katsellut sitten joulun. Mutta nuo pari tietolähdettä riittävät kyllä sen havainnointiin, kuinka pienistä asioista suomalaiset jaksavat valittaa - lämmityskustannuksista, kuopista tiessä ja aura-autojen tuomista penkoista. Pari vinkkiä mielensäpahoittajille: väistä kuoppaa ja kolaa lumet. Sentään se tie on paikallaan, myrskytuulet tuskin yrittävät tappaa sinua ja kotonasi on lämmin.
Uuden-Seelannin ruoat ja ruokailutavat ovat luonnollisesti jossain määrin erilaiset verrattaessa Suomeen, mutta ei täällä mitään suurta kulttuurishokkia ole sen suhteen tullut. Se, että on olemassa täysin sininen mustikka (täällä tunnetaan vain pensasmustikka) ja että pihlajanmarja ei ole myrkyllinen, on herättänyt ihmetystä keskusteluissa. Joskus hostelleilla kokkaillessani on tullut myös herätettyä hämmennystä, jos olen esimerkiksi laittanut punajuurilientä kastikkeeseen tai tehnyt "lettuja" (eli pannaria) uunissa. Monet hostellikokkailijat kun valmistavat mahdollisimman nopeasti valmistuvaa ruokaa. Yleisesti ottaen uusiseelantilaisten arkiruoka on mauttomampaa kuin suomalaisten - siinä on vähemmän mausteita, eikä esimerkiksi etikkaa oikein käytetä. Suomalaisista karkeista ei ole täällä kukaan oikein tykännyt, paitsi tietysti Fazerin suklaasta.
Täkäläisessä ruokakulttuurissa on myös muutamia piirteitä, jotka tuntuvat itselle vieraalta. Täällä syödään paljon pieniä, suolaisia piiraita ja uppopaistettuja ruokia, jotka ostetaan yleensä pienistä ravintoloista valmiina. Ravintola-annoksiin kuuluu vähintään 90 prosentin todennäköisyydellä ranskalaiset ja annokset ovat aina valtavia - esimerkiksi pienin pihvi ravintolan ruokalistalla on normaalisti 300 grammaa. Ulkona syöminen ja itse ruuan valmistaminen on aika lailla samaa hintaluokkaa. Täkäläinen rosvopaisti on nimeltään hangi ja se sisältää lihoja (kanaa ja possua), leipämössöä, kumaraa (eli bataattia) ja kurpitsaa. Villinä kasvaa esimerkiksi karhunvatukkaa, mutta ei varpumarjoja, sillä täkäläiset metsät ovat erilaisia.
Eri ilmastosta johtuen täällä 17 000 kilometrin päässä kotoa markettien tarjontakin on luonnollisesti erilaista. Hedelmävalikoima on laaja ja niitä voi poimia vaikka suoraan puutarhasta, kuten yrttejäkin. Kalavalikoima on myös monipuolisempi kuin Suomessa. Leivät ovat pehmoisia kuin hattarat. Karkit, suklaat ja useimmat maitotuotteet ovat liian makeita. Lihaa syödään paljon, eikä se ikinä lillu valmiiksi marinadissa. Silavaa ja muita rasvavalmisteita on kyllä vastavuoroisesti marketeissa hyvin tarjolla isoissa paketeissa. Mutta on myös paljon sellaisia elintarvikkeita, mitä täällä ei myydä edes "kansainvälinen"-osastolla, eikä niille ole korvaavaa tuotetta kuten esimerkiksi rahka, raejuusto, piimä, villinä kasvavat marjat tai sienet ja salmiakki.
Juurikin näitä metsänantimia ja happamia maitotuotteita tulen todennäköisesti ostamaan ensimmäisellä kauppareissullani kun kotiin palaan. On myös paljon sellaisia tuotteita, joiden täkäläinen versio on vähemmän oman maun mukainen kuin suomalainen versio, esimerkiksi suolakurkut - niitäkin pitää ostaa sitten kotomaassa taas iso pönttö. Ranskalaiset perunat sen sijaan ovat ruoka, jota en varmasti ihan hetkeen syö, sillä niihin olen jo ehtinyt kyllästyä. Uudesta-Seelannista jään kaipaamaan sitä, että pihasta voi käydä poimimassa suoraan esimerkiksi tarvitsemansa yrtin tai sitrushedelmän ja että nämä kasvit kasvavat valtavina ilman sen kummempaa hoitamista. Edelliskesänä sain Suomessa parvekkeella kasvatettua 10 tomaattia - täytyy varmaan jo alkaa taas henkisesti valmistautumaan niihin haastavampiin kasvatusolosuhteisiin...
Vuorien keskellä ja maanjäristyksestä toipuvassa kaupungissa 28.3.-5.4.
Mount Cook 28.-31.3.
Saavuimme Queenstownista Mount Cookiin kerrankin hyvissä ajoin, noin yhden-kahden välillä ja majoituimme YHA-hostelliin 4 hengen huoneeseen. Tällä vuorien keskelle sijoittuvalla alueella on vain pari majoitusvaihtoehtoa, pari ravintolaa ja I-site eli turismitoimisto, jonka yhteydessä on myös museo. Tämän lisäksi kylällä on koulu ja pienin näkemäni lentoasema. Kauppaa ei ole, joten teimme ostokset Marahaussa tulomatkalla. Monet paikassa majoittuvat ovat - kuten arvata saattaa - innokkaita patikoijia. Hostellissamme majoittui myös yliopiston maantieteilijöistä koostuva, noin 30 hengen tutkimusporukka. |
Matkakumppani kävi aika monella pidemmällä päiväkävelyreitillä. Itse kokkailin, tein etätöitä auringonpaisteessa ja bongailin lintuja lähialueella. Olen jo nähnyt enemmistön linnuista, jotka esitellään Stewart Islandilta ostamassani, pienessä lintukirjassa. Vuokrasimme hostellilta myös maastofillarit yhtenä päivänä ja kävimme lentokentällä sekä Tasmanin jäätiköllä. Kilometrejä kertyi noin 25. Myös Tasmanin jäätikkö sulaa kovaa vauhtia, mutta maisemat olivat jälleen kerran upeat. Kuvissa näkyvä vihreä vesi on sadevettä, harmaa ja turkoosi on jäätiköstä sulanutta vettä. Harmaan veden seassa on kiveä ja turkoosi taas on paikalleen asettunutta vettä, jonka seassa olevat kivet ovat painuneet pohjalle. |
Christchurch 31.3.-5.4.
Lähdimme Mount Cookista varhain lauantaiaamuna kohti Christchurchia. Perillä olimme kolmen aikaan. Majoituimme Chester Street Backpackers-hostellissa, joka taitaa olla pienin tähänastisista majapaikoistamme. Hostellissa oli alle 10 huonetta ja sen vakituisena asukkaana oli Pipi-kissa. Hostelli oli hyvin rauhallinen, vaikka jotkut polttelivatkin pilveä kuistilla ja aamulla keittiöstä saattoi löytyä tyhjä litran gini-pullo. Hippaloijat osasivat siis pitää volyymin matalalla. Hostellissa oli hyvän kokoinen keittiö, olohuone ja piha-alue. Pihasssa kasvoi mm. sitruunapuu ja yrttejä, joita sai vapaasti käyttää. Innostuttiinkin kokkailemaan vähän tavallista enemmän ja tein jopa leipää. Täkäläiset leiväthän ovat tavallisesti melkoista pullamössöä, joten itse tehty leipä maistui kyllä oikein makoisalta. Hostellin luxemburgilainen työntekijäkin halusi siitä reseptin leipää maistettuaan. Löysimme myös luomukaupasta hapanta ruisleipää, joka oli parasta tähän asti syömistämme leivistä täällä! |
Pääsiäisemme kului esimerkiksi suomalaisista karkeista nautiskellen, korttia pelaten, netissä surffaillen ja vähän jopa ulkona käyden. Sain siis viimein haltuuni paketin Suomesta, joka on lähtenyt matkaan jo 2 kuukautta sitten. On tuo tavallisen postin saaminen vähän haastavaa näin kiertolaiselämää viettäessä. Onneksi Internet on keksitty, niin viestit kulkee sitä kautta. Hostellin työntekijät piilottivat taloon ja puutarhaan suklaamunia pääsiäispäivänä, mutta me ei jahdattu niitä, koska täkäläinen suklaa ei ole kovin hyvää. Hostellin työntekijä oli yllättynyt kun sanoin, ettei meillä ole suklaamunan etsimisperinnettä, mutta kyllä se sen sitten ymmärti kun lisäsin, että Suomessa voi olla metri lunta pääsiäisen aikaan.
Christchurch on edelleen toipumassa 7 vuoden takaisesta maanjäristyksestä, jossa kuoli 185 ihmistä ja joka aiheutti mittavia tuhoja rakennuksille. Monet suuret rakennukset seisovat tyhjillään keskustassa, koska ne ovat korjauskelvottomia. Niiden purkamista vaikeuttaa esimerkiksi asbesti ja sortumavaarat. Graffittitaiteilijoille on tosin paljon tarjolla seiniä, johon itseään ilmaista ihan luvan kanssa. Korjauskelvottomien rakennusten lisäksi tonttien maa on paikoin mennyt niin pilalle, ettei niille saa enää rakentaa. Alueelle ei myöskään suositella liian korkeita rakennuksia ilman poikkeuksellisen järeitä perustuksia, joten on vähän turhaa korjata jotain 10-kerroksista taloa. Rakennusperinteellisesti surullisin näky on pulujen valtaamat kirkot, vaikka en muuten niistä välitäkään. Nyt kaupunki on tosin tehnyt päätöksen korjata katedraalikirkko ja projektin ensimmäisenä tehtävänä on satojen pulujen häätäminen...
|
Christchurch oli rosoisesta ulkoasustaan huolimatta mukava kaupunki. Äitiluonto oli aiheuttanut sille mittavat vahingot muistuttaen, ettei kaikkeen voi varautua. Kaupunki oli kuitenkin elinvoimainen menetyksistään huolimatta. Tästä hyvänä esimerkkinä on muun muassa maailmankuuluksi noussut, merikonteista 61:ssä päivässä rakennettu Re:Start-ostoskeskus. Ostoskeskus ehti palvella yli 5 vuotta ja nyt alueelle aletaan rakentamaan pysyvämpiä liiketiloja. |
Seuraavat kohteemme ovat Kaikoura ja Picton.
Raha on asia, joka tuntuu herättävän eniten kysymyksiä tässä puolen vuoden reissussani maapallon toiselle puolen. Olettamus kyselijöillä on, että rahaa pitää olla jotenkin erityisen paljon, jotta voi lähteä tällaiselle matkalle. Kyselijät eivät ehkä ajattele, että olen vain tehnyt erilaisia valintoja kuin enemmistö ihmisistä, mitä raha-asioihin tulee. En todellakaan ole mikään tulokuningatar, ihan samalla viivalla (tai sen alla, heh) muitten kanssa mennään. Matkakumppanilla taas on säästöjä, koska on tehnyt töitä ja säästänyt ne vuodet kun minä opiskelin. Ennen reissua monet kysyivät, miten minulla on varaa lähteä tällaiselle puolen vuoden matkalle. Nyt se kysymys on muuttunut muotoon “miten rahat ovat riittäneet?”. Todennäköisesti kun tulen takaisin Suomeen, kysytään, olenko nyt rahaton. Seuraavaksi vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin. |
1. Miten minulla oli varaa lähteä tällaiseen reissuun?
- Olen rahoittanut opintoni töissä käymällä, en lainalla. Olihan se rankkaa, mutta kun tiesi sen olevan väliaikaista, niin kyllä sitä vaan jaksoi. En ole haalinut myöskään omaisuutta, johon olisi tarvinnut lainan. Eli mihinkään lainanlyhennyksiin ei mene rahaa.
- Perheessäni on vain 1 henkilö - minulla ei ole lemmikkejä, eikä lapsia (nämähän tunnetusti tulevat kalliiksi). Ja jos olisi jälkimmäisiä, en olisi edes saanut Work & Travel-viisumia. Että ihan peiliin voi katsoa, jos on elänyt yli varojensa.
- Kuukausi ennen reissua ja pari ensimmäistä viikkoa Uudessa-Seelannissa ovat tulleet kaikista kalleimmiksi. Piti ostaa rokotukset, lentoliput, uusi passi ja laukut, majoituksia, vuoden voimassa oleva bussilippu, yms. Näitä ostoksia varten tyhjensin yhden tilin, jolle olin pari vuotta laittanut rahaa.
2. Miten rahat ovat riittäneet?
- Sain kämppääni alivuokralaisen, joten sen suhteen kulut on +-0. Tässä on myös se hyvä puoli, että ompahan paikka, johon palata rauhassa muuttamaan 9 tunnin aikaeroa taas toiseen suuntaan. Ilman alivuokralaista olisin luopunut kämpästä ja myynyt kamat.
- Olen pienentänyt säästöön menevän rahan määrän reissun ajaksi. Maksan luottokorttilaskun aina kokonaan, ettei tarvitse maksaa korkoa (monet maksut ovat mahdollisia vain luottokortilla, vaikka minulla on myös Uuden-Seelannin pankkikortti).
- Koska minulla on Work & Travel-viisumi, täkäläinen veronumero ja pankkitili, voin mennä täällä ns. oikeisiin töihin. Työnhaku ei ole täällä niin työlästä kuin Suomessa. Käytännössä - jos osaat englantia ja menet CV:si kanssa työpaikkaa ilmoittavaan paikkaan käymään, saat todennäköisesti työn. Ei nämä työt mitään pankinjohtajan paikkoja ole, mutta en mä sellaista paikkaa hakisikaan.
3. Oletko reissun jälkeen rahaton?
- Todennäköisesti en. On sitä aiemminkin tullut tehtyä kaikkea vähemmän järkevää toimeentulon kannalta ja enemmän järkevää oman hyvinvoinnin kannalta - kuten otettua lopareita -, mutta kummasti tuota on asiat aina kääntyneet parempaan päin. Konkreettisesti auttaa esimerkiksi se, että vielä reissun jälkeen on säästöjä.
- Vaikka teen epämääräistä freelancer-etätyötä, siitä saa ihan oikeaa palkkaa. Ennen tein töitä ravintola-alalla ja niihin palkkoihin tottuneena rahaa kuluu vähemmän kuin mitä sitä tilille tulee. Olin myös pitkään opiskelija, sillä olen lukion jälkeen hankkinut kaksi korkeakoulututkintoa - näinä vuosina ei reissuja tehty.
- Aktiviteetteihin on mennyt satoja dollareita, mutta niistä saatuja kokemuksia ei voi rahassa mitata. Kaikkea tarjolla olevaa en ole tietenkään tehnyt, koska ei mua esimerkiksi joku benji-hyppy voisi vähempää kiinnostaa. Monet kokemukset ovat myös olleet ilmaisia.
Eli lyhyesti sanottuna - kukin tekee omat valintansa sen suhteen, mihin rahansa käyttää. Mulle ei ole tärkeää omistaa asioita kuten auto, talo, kesämökki tai moottoripyörä, jotka jollekin toiselle taas ovat elinehto. Sitoutuminen asioihin tai ihmisiin ei myöskään ole oikein koskaan ollut mun juttu - ei ole edes ollut koti-ikävä, vaikka ollaan kohta jo 5 kuukautta oltu reissussa. Jos ei pidä rutiineista, eikä kanna huolta huomisesta, mutta vähän miettii raha-asioitaan, kenellä vaan on mahdollisuus lähteä puolen vuoden reissulle. Kliseisesti: jokainen on oman onnensa seppä, eikä raha tuo onnellisuutta, mutta kukin tekee sillä itsellensä mieluisat valinnat.
KIRJOITTAJA
Oman elämänsä Peppi Pitkätossu, jolla ei ollut syytä jäädä talveksi Suomeen ja näin ollen hän päätti vaihtaa maisemaa.
KATEGORIAT
All
32° Degrees
623
Abel Tasman
Abracadabra
Aikaero
AirBnB
Akupunktio
Alanvaihtaminen
Alanvaihto
Alivuokralaisuus
Amici
Anzac
Aquarius Motel
Asenteet
Aspen Lodge
Auckland
Australia
Base
Bay Of Islands Bakery Kawakawa
Blue Duck Station
Blueridge Ferry
Botanica
Bridal Veil Falls
British Airways
Bunkdown Lodge
Butter Factory
Cape Reinga
Cathay Pacific
Cathedral Cove
Chasm
Chateau Franz
Choice Backpackers
Christchurch
Clutha
Cook Strait
Coromandel Bay
Coromandel Town
Devil's Staircase
Dickens Inn
Etätyö
Etätyö
Fat Camel
Fernando Pereira
Fierless
Franz Josef
Frienz
Frienz Backpackers
Geysir
Gita
Gold-mine-experience
Greenpeace
Gunn's Camp
Hahei
Hahei Holiday Resort
Hamilton
Hamilton Gardens
Hangi
Hellhole Of The Pacific
Hell's Gate
Hell’s Gate
Hobbiton
Hoki
Hole-in-the-rock
Hongkong
Hong-kong
Hostelli
Hotel Waterloo
Hot Water Beach
Hundertwasser
Hyvinvointi
Intercity
Interislander
Irtiotto
Itsenäisyyspäivä
Jack Hackett’s Irish Pub
Kaikoura
Kakadu
Karangahape Road
Karjalanpaisti
Kawakawa
Kenguru
Kiiltomato
Kiwi
Kohutapu Lodge
Koti-ikävä
Kotimatka
Kuumat Lähteet
Lake Aniwhenua
Laukkakisat
Learn To Fly
Learn To Fly NZ
Lentäminen
Linnut
Lodge In The City
Lontoo
Lord Of The Rings
Maastopyöräily
Manabus
Matamata
Matkailu
Matkavinkit
Matkustaminen
Ma Wan
Melbourne
México
Milford Sound
Motueka
Mount Cook
Mount Eden
Muutos
Muutoshalukkuus
Nakontong
Nelson
Noitapilli
Nordic Walking
Oban
Occidental
Otomuheke
Paihia
Pallokala
Pancake-rocks
Papukaijat
Paradiso Backpackers
Park Island
Picton
Pig-whistle
Pingviinit
Politiikka
Polynesian-spa
Presidentinvaali
Quarry-gardens
Queenstown
Raetihi
Raetihi-holiday-park
Raglan
Raglan-surfing-school
Raglan-surf-school
Rainbow-lodge
Redwoods
Red-woods
Rippon
Rotorua
Rotorua-central-backpackers
Russell
Russula-subvinosa
Sabroso
Saksalaiset
Scandinavian Shop
@Siam Thai
Siam Thai
Siili
Sonja Van Kerkhoff
Sosiaalinen Media
Split
Stewart Island
Stewart Island Backpackers
Stray
Sunrise Lodge
Suomalaiset
Suomen Sieniseura
Suomi
Suomi100
Talveksi Aurinkoon
Tapeka Point Russell
Taupo
Te Papa
Thames
The Duke Of Marlborough
The Occidental
Tongariro Alpine Crossing
Torakka
TripAdvisor
Uber
Ulva
Uusiseelanti
Uusi-seelanti
Uusiseelantilaiset
Veikkauksen Joulukalenteri
Veka
Velvet Burger
Veta Workshop
Vompatti
Waiotahi
Waiotapu
Waitomo
Wanaka
Wanaka Bakpaka
Wellington
Westport
Whakahoro
Whangamata
Whangarei
Wilsons Promontory National Park
Work & Travel
YHA
YHA Aoraki
YHA Westport
Yle Areena